Viimeisiä viedään

Toinenkin lomaviikko alkaa olla nautiskeltuna.

Nyt suuntasimme auton keulan kohti Loimaata ja ajelimme katsomaan avosiskon uutta tyttövauvaa. Matkaan päästiin tiistaina vasta iltapäivästä, kun seurailin ensin kotosalta lumipyryn etenemistä. Perillä oltiin vasta myöhään illalla ja iltapalan jälkeen painuttiinkin miltei suoraan maaten. Etukäteen sovittiin, ettei Penniä kukaan huomioi mitenkään ja tämä tieto oli hienosti välitetty myös remppa-apuna toimiville isovanhemmille, jotka vierailumme ajan nurkilla pyörivät :)

Keskiviikkona paistoi upeasti aurinko. Ihan silmiin koski kun oli niin valoisaa ja räystäät tippuivat vettä niin keväisesti, että aamulenkki meni hiki päässä mutta hymy naamalla :) Penni sai kaverin isäntäperheen nuoresta rottisherrasta. Vai pitäisikö sanoa ihailijan. Maalaispoika oli ihan myyty kun hänelle oli tuotu vallan tyttöystävä!! Penni välillä vähän pärisi kun poika kulki kuono persiissä perässä, mutta muuten kaveruus oli sopuisaa. Talon narttujen kanssa ei alettu edes kokeilemaan.

Iltapäivästä ajelimme Pennin kanssa Forssaan kasvattajalle näyttäytymään ja sinne oli pyydetty esitteille myös Pennin sisko Kiusa. Penni oli pikkuisen Kiusaa isompi ja enemmän isänsä ilmeinen, mutta löytyi tytöistä samaakin näköä livenäkin. Neidit tulivat muutamaa pikku kätinää ja pullistelua laskematta hyvin juttuun. Paikalla oli kuitenkin vaihteleva määrä vieraita ihmisiä ja loppupeleissä Kiusan omistaja taisi olla ainoa jonka kanssa Penni uskalsi loppuun asti seurustella. Kasvattajan kanssakin Penu kävi jo jossain vaiheessa sinunkaupat tekemässä, vaikka ensimmäisen vaivihkaisen kädenojennuksen väistikin. Mutta kun sitä tutustumisyritystä ei viety sen pitemmälle, niin koira uskalsi käydä lopulta itse moikkaamassa ja suukottamassa. Mutta sitten alkoi alamäki, kun pihaan saapui lisää Pennille vieraita ihmisiä jotka kuitenkin Pennin halusivat nähdä ja sitä jututtaa. Kasvattajankaan kanssa Penu ei enää halunnut seurustella, eikä oikein palloleikkikään enää imenyt mukaansa, kun "taistele tai pakene" valmius ja jännitys imi mehut nuoresta koirasta ja veti varsin vaisuksi. Sillä kyläilyllä Penni viritteli ensimmäiset pöhinänsä. On muuten sen verran ärsyttävä tapa osalla belgeistä se pöh pöh pöhinä, että toivottavasti ei ota tavaksi edes väsyneenä. Noin muuten Tirppa ei ole osoittanut niinkään pelkäävänsä ihmisiä, mutta kontaktin ottaminen on mörkö ja pelottaa kovin.

Kiusnau

Kasvattajalla oli vielä kotona Pennin pikkusisarukset, joita myös tietenkin ihasteltiin. Pennun tuoksu <3 . Tomeria pikku veijareita ja toinen nartuista (tämäkin pentue on pieni, jälleen 2+2) oli todella herttainen. Yleensä kun tuon ikäiset vekarat vaan puree ja puree ja repii, niin tämä "Alma" tykkäsi heittäytyä selälleen rapsutettavaksi ja oikein silmät kiinni nautiskeli :)

Toisella pojista oli samoin kuin Pennillä äidin tekemä leima naamassa. Pennillä on siitä yhä arpi kuononselässä, pikkuveikalla oli lävistetty suupieli. Suloisimmillaanhan ne naperot olivat kuitenkin nukkuessaan (ja hymyillessään).

No, ilta Loimaalla meni taas rauhallisesti ja koirakin sai rauhoittua kun väki kohteli sitä kuten huonekalua konsanaan. Kauniisti odotteli neiti vierashuoneessa häkissä sen aikaa, kun me naiset käytiin saunassa ja isäntä huolsi vauvaa. Torstaikin meni maalaismasemissa rentoutuessa ja perjantaina sitten ajeltiin kotiin. Joskus hieman Jyväskylän jälkeen alkoi jo tuntua, että kuskia vois vaihtaa jos ois mistä ottaa... Kotiin kuitenkin päästiin ja tavoitteet saavutettuna: oma mukavuusalue murrettu puuduttavalla matka-ajolla, koira näytetty kasvattajalle / tavattu itse Pennin sisko ja tietenkin itse vierailu avosiskon luona.

Lauantaina käytiinkin sitten taas mutka Iissä moikkaamassa mökkeilevää Sypeä, joka ehdittiin tavata pikaisesti jo maanantaina pyykinpesun ja muun reissuvalmistelun välissä.

Tämän toisen lomaviikon kelit on kyllä olleet pääosin juhlavan hienot ja aurinkoiset. Tänään käytiin frisbee mukana lumikenkäilemässä Putaalla puolitoista tuntia ja kivaa oli takuulla molemmilla, emännällä ja koiralla. Itselläni tosin oli reissun jäljiltä vaatteet hikimärkinä ja ihan julmettu nälkä. Mutta sehän on ihan paras tekosyy ajaa kotiin kaupan kautta ja ostaa kaikkeja erejä hyvejä :P Koirakin sai mennä takapihalle jatkamaan d-vitamiinin imemistä auringosta eväänään rustoluu.

Vielä kun saisi koottua Elvikselle tuon oman sivun... ja jatkettua Nallen jälkeläisistä tarinoimista tuonne Nallen sivulle...

Lomaviikko nro1

Eka lomaviikko alkaa olla ns. pulkassa. Maanantai ja tiistai rentouduttiin kotosalla ja noudettiin frisbeetä montuilla. Kirjahyllyn ylätasot piti tyhjentää arvotavarasta, kun tajusin että Elvis on hoksannut pääsevänsä hyppäämään hyllyn päälle kiipeilypuustaan. Ihmettelinkin muutamana iltana sängyssäni unta odotellessani, että miten kissa saa pidettyä niin isoa jytinää olkkarissa. Maanantaina huomasin, että Sakun uurna oli kääntynyt "kasvot seinään" ja Nallen kuva oli nurin. Siltä seisomalta uurnat ja järkkäri lähtivät turvallisempaan paikkaan :P Illalla sitten itse omin silmin näin kun Kingi roikaisi orreltaan vitriinin päälle.

Keskiviikkona haettiin sitten 40kg Joseraa kaverille viemisiksi ja suunnattiin Pennin kanssa kohti Rovaniemeä. Elvikselle järjestyi ystävällinen kotihoito kaveripiiristä, ei tarvinut viedä ujopiimää hoitolaan. Kovasti hoitajalle tarinoin, ettei hän välttis näe kissasta vilaustakaan kun sillä on kuulemma tapana mennä piiloon kun tulee vieraita. Keskiviikkoiltana tuli Elinalta viesti, että hän kävi ruokkimassa kissan ja se tuli itse rapsutettavaksi. Että sillain.

Roin reissu vierähti kyläillen ja ulkoillen. Penni ehti ulkoilla kolmenkin eri koirakokoonpanon kanssa ja perjantaina paistoi ihanasti aurinkokin. Aurinkoiselta lumikenkäilyltä Leevi rotikan kanssa ei ole tähän hätään kuvia, jotain yritin kännykameralla räiskiä, mutta en ole edes muistanut katsoa mitä niistä kuvista tuli. Muilla retkillä oli sentään pokkari mukana. Tervupoika Jedin (Deathless Grazy Little Thing) ja kämppiksensä Roopen kanssa ehdittiin parillekin ulkoilulle ja Jedin kanssa otettiin pakolliset kaverikuvat, tottahan toki. Näkyy se Roopekin tuolla taustalla Camelbootseissaan.

Perjantaina käytiin Kirsin kanssa juoksuttamassa Tikkiä. Vippi ei päässyt mukaan kun sillä oli tassu paketissa kynsioperoinnin jäljiltä. Ja nyt en tarkoita sitä, että Kirsillä olisi kynnenleikkuu lipsahtanut niin pahasti. Vähän jännättiin miten belgitytöt tulee piiiiitkän tauon jälkeen juttuun kun Pennikin on jo iso tyttö. Mutta mikään ei ollut muuttunut. Paitsi ehkä se, ettei Penni enää kilju kivusta kun roikkuu samassa lelussa kuin Tikki ja tapporavistus irrottelee niveliä ja lihoja pikkutervusta. Irtihän ei voi päästää. Penni jopa heittäytyy yhä yhtäkkiä leikin lomassa mielistelemään ja palvomaan Tikkiä... Tuota samaa se tekee minulle, jos sille joudun karehtumaan, siitä ei vaan onneksi ole kuvia :P

"Lankean suosioosi!!" (huomaa malinoisin hämmentynyt ilme...)

"Oi Suuri Ja Rakastettu Johtajamme!!" (ja edelleen malinoisin ilme...)

Reissut on toki mukavia, mutta väsyhän siinä tulee aina muiden nurkissa pyöriessä ja ees taas sinkoillessa kun joka paikassa pitäisi ehtiä käydä. Pennillä väsytti ehkä vielä enemmän kuin minulla tai sitten ajankohtaan sopien valeraskaus nostaa päätään. Pikkaisen hysteerisiä kuvioita esiintyi välillä prinsessalla. Nyt oli mukana jo ihan tärinä kun niin pelotti. Penu on muuten mukava ja iloinen tyttö jonka kanssa on mukava elää ja puuhastella, mutta välillä on jaksoja ja tilanteita, joissa sillä ei oikein pysy paletti kasassa. Toivon yhä, että ikä auttaa tähän. Mutta viime pohdinnoistani poiketen uskon, että sterilointi on ehkä kuitenkin suoritettava ennemmin kuin myöhemmin. Kotiin kun pääsimme lauantai-iltana, koira sammui kuin saunalyhty. Yönkin se nukkui vieressä takajalat taivasta kohti ja korisi välillä kuorsausta jäljitellen, kun kieli oli vissiin niin rentona suussa.

Joku Muu oli tainnut vähän ikävöidä täällä kotona yksinään ;) Yöllä kolmen aikaan heräsin ja havaitsin yllätyksekseni, että Elvis kyyhötti sängyn jalkopäässä. Kun se huomasi minun heränneen, se hiipi selkäni taakse ja leipoi peittoa hetken etutassuillaan kehräyksen koko ajan voimistuessa ja lopulta kiemurteli ja piehtaroi siinä kyljessäni kiinni onnellisen näköisenä. Selkeästi se näki, että koira makaa toisessa kainalossa, mutta uskalsi silti tulla! Nyt on siis Elviksellekin luotu tänne blogiin oma esittelysivu, josta tekstit kylläkin vielä puuttuvat. Eiköhän se ole Meidän Poika :)

Uusi vuosi, uusi kokoonpano

Viime viikolla tuli Sakun lähdöstä vuosi.

Ikävä.

Jouluksi meille muutti uusi perheenjäsen. Elvis The Cat tuli kodinvaihtajana ystäväperheestä. Saavuttuaan Elvis suoritti tupatarkastuksen innosta puhkuvan ja tasajalkaa hyppivän koiran täysin ignooraten ja painui sen jälkeen kylppärin kaapin alle pohtimaan tilannettaan. Siellä kaapin alla se oli vielä seuraavana päivänäkin ja lähdimme Pennin kanssa yön yli reissuun Joulua viettämään, jotta kissa saa rauhassa tutustua uuteen kotiinsa.

Joulun pyhinä ehdimme myös Iihin moikkaamaan Sylttyä perheineen. Tervumiäs Sylvester oli Pennille mieluinen riekkukaveri, herrasmiehen tavoin Sype heittäytyi täysin pikkunaisen riepoteltavaksi :)

Valitettavasti kuvaushommia varten oli vielä liian vähän valoa, vaikka aurinkokin yritti matalalta ilahduttaa pilkahduksillaan. Oli tarkoitus viettää Uutta Vuotta samassa seurassa, mutta 28.pvä Penni  tietenkin otti ja aloitti sitten viimein sen odotetun toisen juoksunsa, joten emme lähteneet koiramiestä kiusaamaan sulotuoksuilla. Juoksuväli oli siis nyt reippaat 8kk. Jos tätä tahtia jatkuu, niin ei välttis ole niin kiirus neitiä sterkkauttaa. Ehtii pohtia rauhassa kokeillaanko tähystysleikkausta ja puntaroida riskejä ja hyötyjä. Katsotaan nyt saadaanko valeraskaus pidettyä minimaalisena tällä kertaa. Penni sai joululahjaksi kaverilta uuden hienon taskuun mahtuvan motskun ja vuoden 2012 aattona sen korkkasimme käyttöön. Oli mieluinen, kiitos Sannalle!!

Ensi talveksi pitänee tulipalopakkasia varten prinsessalle väsätä fleecetossut, sen verran on draama queenin vikaa kun tassuja palelee. Käsittääkseni se perinteinen tapa ilmaista käpälien palelua on hypähdellä mennessään kolmella jalalla vauhdin juurikaan hidastumatta. Pennillä on (totta kai) oma versio tästäkin ikävyydestä. Se kupsahtaa kankulleen ja yrittää vatsalihasliikkeenä nostaa kaikki tassut ilmaan. Kauhean hienosti tirpalla kyllä pää kesti pakkasjakson vähemmät ulkoilut! Liekö ikä vaiko ihan tarkoituksella harrastetut "elämä on välillä tylsää" rauhoittumispäivät homman taustalla. Vielä puolisen vuotta sitten olisi varmasti ollut koetuksella emännänkin hermo :P

Noin muuten vuosi on lähtenyt käyntiin ulkoillen ja kissaan tutustuen. Pari viikkoa saunassa ihmeteltyään Elvis alkoi laajentaa reviiriään muualle taloon. Minulle se kyllä heittäytyi kaveriksi jo ekalla viikolla, mutta koira vielä arveluttaa. Kissa kun on niin hiljainen otus, että alkuun pääsi pariin kertaan Penni painamaan kaurisloikkaa Elviksen perässä, itse huomasin kissan tulleen saunasta vasta sitten kun se oli sinne takaisin paennut riemusta repeävää innokasta ystäväänsä. Sittemmin saatiin onnistuneita, hallittuja kohtaamisia, kun minä äkkäsin kissan ennen koiraa. Ostin Elvikselle kiipeilypuun olkkariin ja se on ollut mieluinen turvapaikka. Siellä se kolli orrella nytkin vetelee hirsiä, että jaksaa yön juosta rallia :) Eilen kissamies innostui vähän liikaa saunanlauteilta tavoittelemaan leikkisästi koiran häntää ja siinähän kävi niin, että tasapaino petti ja kissa mätkähti koiran päälle. Pennistä tämä oli tosi coolia ja hauskaa, mutta kissa lähti aika lujaa nuolemaan ylpeytensä haavoja kiipeilypuunsa mökkiin.

Välillä tuntuu, että tuo kolli on suoraan jostain kauhuleffasta, kun se koiralta salaa hiippailee ympäri kämppää kun itse luulen sen olevan saunassa. Sitten se yhtäkkiä tuijottaa hiljaa jostain yllättävästä paikasta. Hrrrrrrr...

Minna otti yhteislenkillä Penusta näin kauniin posekuvan <3

Mulla on viime vuodelta pitämättömiä lomia ja ne pitäisi tässä pian pidellä pois. Tiedä vaikka ajelisimme mutkan Forssassa katsomassa Pennin pikkusiskoja ja -veljiä! Lumikengät on jo kaivettu varaston uumenista ja se ainakin on varmaa, että ulkoillaan ja paljon!


Muistin aikana laitan tähän myös ne Pennin selkäkuvat, jotka aiemmin lupasin julkaista. En minä näistä juurikaan mitään ymmärrä, mutta jos en näitä tänne laita, niin joku vielä luulee että niissä oli jotain salattavaa :P

Joulu tulla jolkottaa

Sitä vuosi toisensa jälkeen Joulun alla kuvittelee nappaavansa elämää suuremman kuvan joulukorttiin. Koskaan se ei ole vielä onnistunut. Luulen, että kaunein korttikuva on kuva, joka on otettu keväthangilla Nallesta ja Sakusta, eikä ottohetkellä ollut ajatustakaan Joulusta.

Harmillista, etten tähän hätään muista vuosilukuja kuvien otolle :/ Mutta tässäpä näitä silti:

"Alistettua Joulua!!!"

No joo... Sitä kun on suuret kuvitelmat siitä, miten hieno kuva tulee kertaräpsyllä ja vähillä lavasteilla, niin verenpaine nousee tappiin kun apinat vaan riekkuu, eikä tonttulakitkaan pysy päässä ilman nitojaa :(  Sitten tulee sanottua rumasti ja tulos nähdään yllä. Oli näissä kuvauksissa riehakkaamatkin hetkensä, mutta en minä nyt menisi sanomaan, että mestariräpsy on tämä alla olevakaan...

Seuraavana vuonna valitsin taustaksi hieman hillitympää lointa ja luovuin kimppakuvista. Yksi belgi per kuva on ihan nokko aloittelijalle. Tai ilman rauhoittavaa lääkitystä. Siis kuvaajalle.

Nallella ei oikein kiinnostanut.

Soihdut ja koirat sammuu, tipetipe tip tap...

Saku veti aikaansa edellä Rare Exports tyyliin.

Mutta koska Saku oli mamman poika ja halusi aina olla mieliksi, siitä sai ihan söpösiäkin pönötyskuvia

Seuraavana vuonna taisinkin jättää kuvaukset väliin, koskapa silloin kortiksi valikoitui alussa mainitsemani, muuten vaan otettu kuva. Välillä on ihan hyvä pitää välivuosia hommista, jotka kiristävät hermoja :P

Sitä seuraavana vuonna tyydyin kuvaamaan kissaa. Rähjä ei ollut tästä kunniasta kovinkaan otettu. Muuten ihan kiva kuva, ei siinä mitään :P

Eniten v*ituttaa Joulu...

Viimeisenä Joulunaan Sakusta olisi saanut monta... öhhh... edustavaa korttikuvaa, kun se päätti että hän pönöttää namin takia kuvattavana typerä hattu päässä vaikka lopun elämäänsä.

Kiirehän siinä kuitenkin tuli taas tämän askarrtelun kanssa ja Pennin emän omistaja auttoi pikatoimituksena liittämään papan ja kakaran kuvat samalle kortille, minulla kun ei ollut mitään kuvankäsittelyohjelmaa koneella. Yritin minä ulkonakin kuvia ottaa, mutta kun vekara ei malttanut vielä tuolloin ulkona pysyä käskystä paikallaan nanosekunttia kauempaa niin...

Jostain syystä olen mitä ilmeisimmin JouluRAUHAN kannattaja. Sana tuntuu päätyvän aina vaan toivotuksiini. Johtuneeko ammatin miinuspuolista, ei ole vuosiin rauhaa Jouluisin näkynyt saati kuulunut.

Tänä vuonna ei tarvinnut hieroa kauppoja vapaasta Uudesta Vuodesta, joten Joulukin on vapaa. Uskomatonta. Sen kunniaksi ohessa tämän vuoden pikaräpsy, joka toivottaa (yllätys!!!) Rauhallista Joulua kaikille!! :)

Blogin lämmitystä

Hetki on vierähtänyt tänne kirjailuista, saa nähdä tuleeko tälläkään kerralla valmista. Verisuoni katkeaa päästä tämän nettitikun kanssa, joten ei kauheasti ole innostanut nähdä vaivaa. Onneksi tästä päättyy sopimus heinäkuussa...

Paljon on ehtinyt tapahtua, joten tällään tähän jotain referaattia puolen vuoden kujeista.

Ekanakin, ekasta näyttelystä haettiin komeasti hylsy :P Sellaista ei mun koirilla ole vielä ollutkaan, joten ihan kiva kokemus sinällään. Penni esitti tuomarille purukalustoaan takapään kopeloinnissa ja tavoitti sen mitä haki, tuomari lennähti pois ja homma loppui siihen.

Vähemmän kunniakkaan kehäkokeilun jälkeen jatkoimme pyöräilyharrastuksen parissa, kunnes siinäkin hommassa meni sitten kaikki justiin niin kuin ei pitäis. Eräänä iltana hellejakson jälkeen palailin töistä. Ilma oli mukavan viileä ja vettäkin tihuutti. Ajattelin, että saan kätevimmin koirasta virrat irti pikku pyöräilyllä ja ei kun tuumasta toimeen. Se onkin sitten ollut toistaiseksi viimeinen yhteinen pyöräily meille. Tarkkaan en tiedä mitä tilanteessa tapahtui, mutta heitettiin lipat sen hiivatin fillarin kanssa, eikä koira päässyt alta pois kun oli kytkettynä springerillä siihen runkoon kiinni. Takajalat takapyörän pinnojen väliin ja HUUUUUTOA. Ja minä suin päin apuun. Jalat menee poikki sillä. Varmasti menee. Meni jo, ihan kauheassa asennossakin ovat. Ja koira huuuutaaaa. Ja puree. Pyörää, minua, viereistä puskaa, minua, pyörää. Ja huutaa. Minä yritän kasvattaa ylimääräistä käsiparia, että saisin nostettua pyörää ja samalla sievästi ujuttaa jalkoja irti sieltä pinnoista. Hätälopetus ja vaikka mikä pyörii mielessä, pinnoja pitkin tihkuttaa jotain kudosnestettä tai koiran pissaa, en tiedä. Eikä ketään muuta liikkeellä että saisi apukädet. Ja koira puree yhä. Lopulta saan sen irti ja kävellään kotiin. Samaa reittiä naapuriin hakemaan Kirsiä avuksi tutkimaan koiran vammoja, mutta sepä ei ole kotona. Koira kuitenkin kävelee, ei edes onnu. Pääsen kotiin ja Kirsi soittaa, on tulossa treeneistä ja lupaa pysähtyä kaveriksi ohi ajaessaan. Koiraa kaivellessa alkaa näyttää siltä, että kaikki veri pitkin koiraa on lähtöisin minusta ja Kirsi komentaa minut muualle vuotamaan, pois häiritsemästä tutkimuksia :D  Hiertymiä onneksi vaan löytyy, raajat taipuu ja toimii. Helpotuksen huokaus.

Seuraavina päivinä koiran kintut kehittivät kunnon mustelmat ja aika kuosissa oli meikäläisenkin nahka. Kädet, kyynärtaipeet ja toinen reisi olivat ottaneet osumaa. Ensi keväänä on edessä uuden pyörän osto ja etsinnässä on kunnolliset pinnasuojat, jotta voitaisiin jatkaa tätäkin liikuntamuotoa.

Juhannukseksi olin Pönniläisen ilmoittanut Rovaniemen näyttelyyn ja meillä olikin Kirsin kanssa hauskaa, kun kuvittelimme, miten vien koiran kehään, otan siitä tuomarin lähestyessä reikäisine, turvonneine ja mustelmaisine käsineni kunnolla kiinni ja sanon tuomarille vallattomasti hymyillen, että mä vähän tästä pidän kii kun tää voi purra :D

Pennin valeraskaus, joka oli tuohon aikaan päällä, oli sen verran ärhäkkä kokemus, että olen vakavasti suunnitellut koiran sterilointia vuoden, parin päähän. Toista juoksuaan se ei tosin ole aloittanut vieläkään, edellisestä alkaa olla 8 kuukautta. Mutta kutinat jäivät pois kesällä. Ollaan taas siirrytty kaikkiruokaisuuteen. Ostin kuitenkin Pennille oman pakastimen ja sitä täytellään kaikenlaisilla lihaherkuilla, täydennykseksi kuivamuonalle. Pakastinaarteista löytyy broilerin kauloja ja selkiä, kalkkunan kauloja, possunsorkkia, naudan rustoluita, heppaa, nautaa, lammasta ja poroa lihana, possua ja broileria sisäeliminä, sekä Neuta ja MurreMixejä.

Uuden ystävän Penni sai loppukesästä tervupentu Jedistä. Mikään ei voita rotutoverin seuraa, leikeissä on massaerosta huolimatta yhteinen sävel :)

Itse kävin kesän päätteeksi lomareissulla Kreikassa. Koira oli sen aikaa hoitolassa ja kotiin palattuamme ilta kiehnättiin kainalossa onnellisesti öristen.

Muuttokin käytiin läpi, oikein toiselle paikkakunnalle ja täällä sitä nyt sitten etsitään uusia ulkoilumaastoja ja opetellaan elämään. Hieman ennen muuttoa meillä kävi laumanjäsenkokelaana löytökissa, jonka JasperHaleksi nimesin. Jassupossu ei kuitenkaan suopunut koiralle ja onneksi luovutin ja palautin sen, koskapa kollipoikaa odotti paljon parempi koti ihanan tyttökissan eunukkiprinssinä :) Jasper oli kyllä niin mukava poika (koirakiukustaan huolimatta), että toivon sille kaikkea hyvää!

Myös luustokuvissa käytiin marraskuussa ja liitän tähän Pennin A/A lonkista ja 0/0 kyynäristä kuvat. Selkäkin kuvattiin, mutta näköjään en ole niitä kuvia vielä sähköpostista koneelle siirtänyt, joten jätetäänpä ne seuraavaan kertaan niin ei lopu kuvat kesken. Edessä on vielä pari kuukautta pimeää kaamosta, joten koiraa varmaan tulee kuvattua vasta ensi vuonna seuraavan kerran.

Torstaiksi on luvassa treffit lapinkoira Jepen kanssa ja jenkkitytöt Tinka ja Tähti pitäisi myös lenkin merkeissä tavata lähipäivinä. Ehkä me joskus tänne kotiudutaan. Pysyisi vaan tuo eilen satanut lumi edes maassa.