Muu maa mustikka

Välillä sitä tarvii ihminen lomaa rakkaistaankin. Kylmää ja pimeää ja masennusta lähdin pakoon Thaimaahan, jossa en ollutkaan ennen käynyt. Pennille ja Elvikselle oli varattuna kotihoito, jonka suhteen kuitenkin tuli mutkia matkaan. Penni siis päätyi hoitolaan ja Elvis serkkuni hellään huomaan.

Sen kummemmin en ala tässä lomamuistojani hehkuttamaan, mutta pääasiat olivat kunnossa, eli riitti lämmintä, maisemaa ja vielä matkustusmukavuuttakin. Niin ja hyvää ruokaa. Paljon.

Comfortissa riitti tilaa jaloillekin pitkällä lennolla

Tyypeillä oli mennyt hoitoaika kivasti. Penni oli puuhakkaan iloinen, kun sen ikävissäni heti aamuseiskalta riensin kotiin hakemaan. Hoitolassa oli osattu puhua koiraa, eikä rinsessan siis ollut tarvinut tuntea epävarmuutta. Noutopäivä meni kuitenkin riidellessä yhdestä sun toisesta asiasta. Pönniäinen tinkasi ja testasi vähän sitä sun tätä ja illalla agilitytreeneissä ei oikein koiran maltti riittänyt kuunnella, mitä sille sanottiin. Sen sijaan tarjolla oli heti kymmenen eri temppua kengurupompuilla höystettynä, jos jokin niistä sattuisi osumaan oikeaan... Korvia ei tarvinnut enää rapsutella, mutta hallin toiselta puolelta, verhon takaa kuuluvat äänet varastivat yhä töihin keskittymistä.

Elvis oli kotitunut serkun luo hienosti, oli jopa yömekastusta pitänyt... Minun saapuessani se sujahti sängyn alle piiloon kuten vierasta ainakin. Väkisin kissaherra piti piilostaan pois onkia ja kuljetusboxiinsa painia. Kotona se livahti heti piiloon matalamyyryä, mutta parinkymmenen minuutin kuluttua ilmestyi yhtäkkiä valaistuneena olkkariin muina miehinä vaatimaan ruokaa ja huomiota. Koskeminen oli vielä Yök Ällöttävää, mutta niin se vaan Pehmismiäs yöllä hiippaili kainaloon nukkumaan ja antoi anteeksi. Sen jälkeen ollaan taas vaan rakastettu.

Nytpä me sitten ollaankin palattu normiarkeen, lumikenkäilyineen ja kelkkailuineen päivineen. Lisämausteena ollaan Pennin kanssa nyt agilityä varten opiskeltu naksutinta ja kontaktialustaa. Liekö kiittäminen siivousharjoituksiamme, mutta Miss Älypää hoksasi, että koska alustasta pitää kamalasti kiinnostua saadakseen naksahduksen, joka johtaa namiin, niin sehän kannattaa napata hampaisiin ja sillä voi heittää omistajaa.

Reissussa on kiva käydä, mutta kyllä siellä tätä aamunäkyä tulee äkkiä ikävä:

Tästä se lähtee

Vuosi 2013, mitä lie sitten tuokaan tullessaan.

Joulunaika syötiin hyvin, kuten kuvioon kuuluu. Vähän pääsi meille tytöille kertymään laardia laitoihin, joten siitä ollaan pyritty nyt eroon vanhoin ja uusin konstein. Elvis pysytteli tutussa ruokavaliossaan, joten herra ei alennu osallistumaan meidän hikoiluihin. Kissa on kunnostautunut rentoutumalla niin täydellisesti, että putosi jo nukkuessaan sekä sohvalta, että sängystä, muksis.

Joulunaikaa vietettiin pääosin kotosalla, mutta käytiin toki moikkaamassa lomanviettoon saapunutta Sypeä. Vähänlaisesti oli tänäkin vuonna valoa ulkona keskipäivälläkin, joten tervuntötteröiden kinkunsulatusliikkeet tallentuivat huononlaisesti. Tönöttivät nuo välillä sen verran paikallaankin, että jonkun kuvan sai näpättyä.

Pyhinä tuli valitettavasti vähän takapakkia Pennin ihmiskontaktiharjoituksiin, kun metelin ja hässäkän keskellä vanhempi rouvashenkilö onnistui sivukammarissa portin takana ihmettelevää koiraa tarttumaan kaksin käsin päästä kiinni, ihan tervehtimistarkoituksessa. Onneksi Penu ei purrut, varoitti vain ja nosti kauheat kiekat kun ehdin hätiin. No, vähän liian rauhallisesti meillä on vissiin mennytkin. Jatketaan harjoituksia.

Joululahjaksi Penni sai uuden lelun. Tarkoitus oli hakea jotain suosikkikongilelun tilalle ulkoleikkeihin, mutta vähän oli huonot valikoimat ja tyydyin jo valmiiksi epäilyttävään ratkaisuun, neulottuun hippoon.. Eli siis alkuperäinen leluhan oli naapurilta saatu kongi, jossa oli narua perässä jotta sen sai singottua hienosti kauas. Tämmöinen siis, johon saa kalastettua kauheita hammaskaloja:

Sille kuitenkin otti lopulta ohraleipä, naru irtosi kongista ja kongi katosi hankeen. Uudesta lelusta otin lenkille lähtiessä varalta kuvan, kun aavistelin miten sille käy. Aluksi yllätys oli melkoinen, kun Penni näytti lahjastaan tykkäävän ja kantoi sitä niin, että tunki hipon kuonon kitaansa ja otti pääosasta kiinni. Silmät lurpassa mielihyvästä sitten kirmattiin hippo kurkussa pitkin hankia. Ehdin jo ajatella, että ehkä tämä lelu kestää pitempään, mutta sitten se tuotiinkin jo suolistettuna ja mutkalle jäätyneenä heitettäväksi...

Uudenvuoden aattona pääsin töistä viideltä ja koska yksittäiset raketit jo poksahtelivat, (mikähän siinä mahtaa aina vaan olla, ettei sivistyneenä itseään pitävä kansa ymmärrä tässäkään asiassa selkeitä ohjeita??  Ilmeisesti nämä varaslähtöjen ottajat eivät välitä, vaikka ammuskelu kiellettäisiin yksityisiltä kokonaan, kun siihen suuntaan asiaa ajavat välinpitämättömyydellään...) lähdimme syrjäseudulle hiekkamontuille lenkille. Oli sitä pauketta sielläkin, mutta vähemmän. Penni sai purkaa energiaansa noutamalla suojalumessa frisbeetä ja heittelyn lomassa minä puuhastelin lumiukon. Muuten UV meni aika kesysti, syötiin taas hyvin ja mentiin maaten jo kymmenen jälkeen. Penni vähän kotona kuunteli raketteja ihmeissään ja katseli minua välillä kysyvästi, mutta muuten ei kummempaa reagointia. Eihän siitä nukkumisesta mitään tullut kyllä, mutta koska aamulla oli töihin meno, maattiin sinnillä odottamassa, että maailmansota loppuu ja rauha laskeutuu. Aika paukkuärtyisä olo oli kyllä ja ajatukset eivät ole tänne toistettavissa.

Heti seuraavana arkipäivänä riensin ostamaan meille myöhästyneen joululahjan, kauan haaveilemani Kicksparkin! Pennin ilme oli aluksi kyllä aika päänsärkyinen, kun polkaisimme tämän uuden ulkoilumuodon käyttöön. "Voi ei, taas se on hommannut jonkun tappovehkeen ja me kuallaan kaikki tai ainakin halvaannutaan..." Nyttemmin, viikon innokkaan potkuttelun jälkeen neiti alkaa suopua sarvipäälle. Koska meillä ei ole kunnon vetovaljaita, Tirri saa vetää vain hyvin luistavilla keveillä tasamaasuorilla. Olen yrittänyt varoa turhaa revittelyä ja minimoida kaikki riskit, mutta niin vaan sain huomata, että levein hankijalaksin varustettu potkuri kääntyy kepeästi sivuluisuun ja pyörähtää pyrstö menosuuntaan sopivalla, sileäksi auratulla ja vähän jäisellä tiellä :P

Sarvipää hoksasi, että koira tarkkailee sen jokaista aietta liikahtaa ja tajusi pysyä hiljaa paikallaan

Tavoitteitahan meillä ei vuodelle 2013 sen kummemmin ole, kun ei edelleenkään aiota kisahommiin ryhtyä. Mutta agilitykurssille päästiin ja ensimmäinen jännittävä treenikerta on jo takana! Se meni ihan kivasti, vaikka koiralla vähän jänskättikin ja korvia piti taas rapata ja ravistella. Seuraava kerta on takuulla jo helpompi ja sitä seuraava jo riemukas! Pitänee alkaa kotona harjoittelemaan paikallaan odottamisia niin, että juttelen samalla niitä näitä seinille. Se oli ainoa kompastuskivi, mikä tuli tuolla ekalla treenikerralla vastaan. Kurssin vetäjä esitti minulle kysymyksen juuri kun olin palaamassa odottavan koiran luo ja kun minä aloin puhumaan, koira hämmentyi ja nousi vastaan. Minä taas en näköjään myöskään voinut keskittyä yhtä aikaa sekä suoritukseen, että muusta puhumiseen ja palkkasin koiran :P

Tälle vuodelle olisi suunnitelmissa lisäksi Pennin sterilisaatio ja luonnetesti. Katsotaan nyt sitten, missä järjestyksessä nuo toteutuvat.