On sitä ennenkin juhlittu

Koskapa ei ole juurikaan uusia jorinoita ja juhannus painaa päälle, muistellaan hetki Pennin kanssa neidin ensimmäistä suvijuhlaa. Sen verran voi ensin höystää tuoreemmalla tavaralla, että Tirri ei yhäkään ole kehuttavasti oppinut puhumaan kissaa :P Pari iltaa sitten töistä tullessani noukin koiran naapurista, minnekkä se oli jäänyt kotiutumistani odottamaan naapurin napattua sen mukaansa iltalenkille. Penni riemastui rajattomasti havaitessaan minun astuvan ovesta sisään. Se veti hepulilaukkaa väliä eteinen-olohuone-keittiö-eteinen ja kävi kertomassa naapurille ja tämän koiralle n. x kertaa ilouutista "MUN ÄITI TULI!! KATTOKAA MUN ÄITI TULI!!" Sitten se tajusi, ettei makkarissa sängyllä makoileva naapurin kissa ehkä ole vielä hoksannut kenen äiti tuli ja syöksyi seuraavasta kurvista makkariin ja sängylle julistamaan, että "MUN ÄITI TULI!!! Kissalla ei kauheasti uutinen kiinnostanut, mutta se paisui koossaan tuplaksi ja pörhistyi lamppuharjaksi ja veti viestintuojaa avarilla käkättimeen. Ja mitä me tästä opimme? Emme mitään.

Mutta sitten siihen männeeseen jussiin :) Kuvitus on bileissä mukana olleen Laura Raudaskosken käsialaa:

No mehän lähdettiin Vipin ja muiden kanssa juhlimaan jotain juhannusta. Naamiaisteemalla. Vippi laittautui ajokoiraksi ja meikä oli leonberginä.

Pitihän sitä kaveria alkaa heti alkuun leikkiin haastamaan

HIPPA!!

Ja sitten juoksin ainaskin NÄIN kovaa!!

Tikki-täti pyöritti meitä karusellissa!

Saku-setä viihtyi buffetin puolella, vaikka kävi Vippi sitäkin pyytämässä karuselliin

Sitten me saatiin taluttaa Lauri Tähkäksi sonnustautunutta malinoisia!

Me laulettiin rokkia...

...ja reivattiin!

Olis pitänyt arvata, että juhla on mennyt överiksi siinä vaiheessa, kun Vippi alkoi esittää norppaimitaatiotaan...

Koska sen jälkeen se tietenkin sammui

Mutta minä tuskin maltan odottaa seuraavia juhannuksia!

För tapperhet - Urheudesta

(vähän kuolaava) supersankaritar

Muutama yö sitten urhea sankarikoirani pelasti minut perikadolta. Siinä se nukkui söpösesti kainalossa, niin kuin mikä tahansa pilalle lellitty prinsessa ja sitten se säpsähti hereille. Siihen säpsähdykseen heräsin minäkin ja raotin sen verran ripsiä, että näin koiran tuijottavan saalisilmeellä seinää pääni vieressä. Ou nou. Se on aina yhtä kamalaa. Sama kuin keskustelukumppani, joka alkaa yhtäkkiä tiiviisti tuijottaa jonkin etenemistä puserollasi. Hrrrrrrrrrrrrr...

Käänsin varovasti päätä ja siinä se oli. Hiipi hiljaa seinällä, selkeästi pahat mielessä, laskelmoiva ilme silmissään kohti tyynyäni.

Hämähäkki.

Koskapa ilman koirani väliintuloa olisin takuulla herännyt aamulla kuolleena, olen sitä mieltä, että koirani ansaitsee vähintäinkin Sankarikoiran arvonimen ja asiaankuuluvat juhlallisuudet tittelöintiä saattelemaan.

Olen ollut aina vähän sitä mieltä, että spider slayerin homma kuuluisi kissalle, mutta meidän Elviksellä on vähän kieroutunut huumorintaju ja se jättää vaan hämäyshöttöjä mm. seinille sydärinpoikasia aiheuttamaan.

Eilen nukkui pois belgipoikieni vanha ystävä, "avosisareni" rottismuori Muusa. Muusan yllätti sairaskohtaus ja se sai nukahtaa saappaat jalassa kotipihalla, aurinkoisena päivänä omassa lammessa telmittyjen vesileikkien jälkeen. Kaunista unimatkaa Muusimuulle, vie terveiset rakkaille sinne jonnekin...

Muusa, aaltojen kauhu :)

A/A, 0/0, T

Prinsessa räpsyripsi kävi toukokuun päätteeksi silmäpeilattavana ja sai terveen paperit. Neidille laitettiin varalta kuonokoppa ja homma sujuikin sulavasti. Silmät oli kyllä selälään kuin teevadit ja peilaavalla lääkärillä naurattikin kovasti, että hieno koira, noin kun pidät silmiä niin on helppo peilata. No takuulla onkin, ainakin verrattain kaverin koiraan jolla oli tapana vetää vilkkuluomi barrikadiksi :P

Sattui sopivan pitkät vapaat ja läksin pariksi päiväksi kotopuoleen. Isä suostui koirankin majottamaan ja Penni kiitti aamulla vieraanvaraisuudesta oksentamalla tyhjää mahaa isän keittiön matolle :P  Kirsin kanssa vetäydyttiin lauantaiksi mökille ihan kuin entisaikaan viettämään kesäistä grillauspäivää. No, lämmintä oli ehkä nippa nappa +10, mutta plussan puolella siis kuitenkin ja sataakin alkoi vasta kun yritettiin saada lopulla hiilloksella jälkiruoka lämpimäksi. Minusta se ei oikein mennyt putkeen se jälkiruokahomma, kun edes suklaa ei sulanut siinä lämmössä. Mutta koirilla oli kivaa! (Tai no, bc Vipistä en tiedä kuinka kivaa sillä oli, se kun i-n-h-o-a-a Penniä). Belgikaksikko Tikki&Penni nakkasivat aivot narikkaan ja pitivät vauhdin yllä mökkirannassa. Lisäksi Pennistä oli ihan sikahienoa liukastella veden peittämällä rantakalliolla jahtaamassa tuulen nostamia aaltoja.

Kaksi toll... älykköä

Kun alkoi tuntua siltä, että jähmetymme järven rantaan, eikä mökin tulvanhuuhtomaa huussiakaan voinut käyttää, soitin Jarille ja sovin esittelyn hänen uuteen koirahoitolaansa Koijariin. Siellä Vippi koekäytti juoksumaton ja ihan tehokkaalta se vempain näytti. Illan kruunasi vierailu aksahallilla, jossa Kirsi otti seuraavan viikonlopun kisoja silmälläpitäen pari harjoitusta Tikille ja Pennikin sai kokeilla vähän esteitä ja putkea. Lisätään nyt tähän yhteyteen vielä, kun nuo kisat tuli kerran mainituksi, että onnea vaan uudelle varjo-AVAlle ;)

Vähän mielistelyä väliin

Jenkkifutistyyliin...

Isä tuli maanantaina Ollin kanssa rakentamaan meille takapihan aidan. Nyt on reilut tuplasti pihassa tilaa ja porttikin, saa nurtsin ja rikkaruohot leikattua tehokkaammin ja ennen kaikkea koira saa vetää sikin sokin rallia puiden lomassa pallo suussa :)

Penni kävi yökylässä naapurissa ja Elvis oli aivan onnesta soikeana kun sai ottaa päikkärit minun kanssa ihan kaksin.  Naapurilla oli muuten kätevä, hieman spagettikauhaa muistuttava vipuvarsi pallon heittoon koirille. Hienosti lentää tennispallo sillä, eikä ota jäseniin. Ehdin jo kuulla, että Mustiin ja Mirriin on niitä vipuja tulossa myyntiin Suomeen, joten ehkä meilläkin on kohta moinen.

Huomenna taidan ajella Haukiputaalle katsomaan luonnetestejä.
Noin muuten kesä taitaa jatkua räpimisen merkeissä. Helteitä ei (onneksi?) ole vielä pidellyt, mutta kunhan ei ole pakkasta, niin aina voi vähän loiskuttaa merta!