Kesällä 2013 tutustuin Mattilan Saaraan käyttäessäni Penniä tikattavana eläinlääkärissä. Saara oli siellä töissä ja sujahti meille osoitettuun huoneeseen katsomaan mikä belgi sinne oli tullut. Myöhemmin samana kesänä kävin katsomassa Saaran I-pentuetta ja siitä jäi kytemään ajatus, että jos seuraava belgi olisikin vaihteeksi musta.
Sitä ajatusta saikin haudutella, pentueita kun tuntui epäonnistuvan ja peruuntuvan sitä mukaa, kun niihin kiinnostukseni ilmaisin :D
Lopulta Saara ilmotti, että hän on suunnitellut teettävänsä pennut omalle nartulleen ja käyttäisi sille pakastespermaa kanadalaisesta uroksesta, jota olin ihaillut jo aiemmin Willow Creekin pentuemainoksissa ja omistajan facebook sivulla. Tämä Saaran narttu oli aiemmin mainitusta I-pentueesta ja sen isä on yksi vaikuttavimmista tapaamistani belgeistä, Taiga Doo's Don Juan. Saisin siis samaan pakettiin Judon ja uutta verta tämän kanadalaisen uroksen mukana!
Judon luonnetesti
Vaikka olin jo miltei varma, että tämäkin pentue jotenkin epäonnistuisi tai että syntyisi lopulta sitten vain narttuja, kaikki meni lopulta täydellisesti ja projektista muodostui minulle Suuri Seikkailu ja hieno kokemus!
Ensinnäkin, olin mukana siemennysreissulla. Ajelimme päivämutkan Kihniössä jossa Tapio Palolahti ruutasi rojut Vitsiin, tulevan pentueen emään. Siinä oli monta tuntia aikaa spekuloida progetuloksia ja oliko valittu ajankohta oikea :D Toiseksi, kun asuin samalla paikkakunnalla Saaran kanssa, sain tiiviisti seurata Vitsin tiineyden kehittymistä. Sitten kävi vielä sellainen homma, että Saara vaihtoi työpaikkaa viikkoa ennen laskettua aikaa, eikä näin ollen voinutkaan pitää suunniteltua lomaa pentujen syntymän aikaan. Minä olin tuohon aikaan sairaslomalla, joten tarjouduin istumaan päivät Saaran luona synnytysvahtina ja tarjoukseni hyväksyttiin. Lopulta sain vielä itse hoitaa synnytyksenkin, kun Vitsi pihtasi h-hetken viimeiseen asti ja Saaran oli pakko lähteä synnytysaamuna uuden työpaikan koulutukseen. Eka kerta sekä minulle, että synnyttäjälle, mutta kaikki meni loistavasti ja todella nopeasti, reilussa tunnissa koko katras oli onnellisesti maailmassa.
Ruskean merkkinauhan saanut Peikko jäi mieleen jo syntyessään. Se syntyi pää edellä ja Vitsi alkoi nuolla sen päältä kalvoja heti kun pää oli ulkona. Pikkuinen veti henkeä ja äkkäsi maitobaarin ulottuvillaan iskien kiinni nisälle ennen kuin oli edes kokonaan ulkona äidistään. Ajattelin siinä napanuoraa pidellessäni ja Vitsin syödessä kalvoja ja jälkeisiä, että oispa tämä uros... Ja olihan se, vaikka kooltaan oli samaa luokkaa kuin tytöistä keskikokoisin lila, kahden muun uroksen ollessa selvästi isompia. Toppuuttelin kuitenkin itseäni vielä tuossa vaiheessa, että en valitsisi tuollaisen seikan perusteella pentuani, vaan katsoisin rauhassa miltä ne alkavat näyttää kun lähtevät liikkeelle.
Laukkasin Saaran luonna harva se päivä seuraavat kahdeksan viikkoa ja viidennen viikon tietämillä ilmoitin Saaralle, että kyllä se tuo ruskea on se minun poika. Vihreä uros oli loppupohdinnoissa vielä mukana, mutta asian ratkaisi lopulta se, että vaikka olisin voinut ottaa vaikka kaikki nämä naperot, en kestänyt ajatusta siitä, että ruskean saisi joku muu.
Nimivalintaankin sain vaikuttaa. Vietimme ennen pentujen syntymää meillä saunailtaa ja siellä hahmottui nimi Taiga Doo's Legend of Bogeyman tai Legendary Bogeyman (Legend -wait for it- dary ;) ), mutta myöhemmin Kedon Elinan nimiehdotuksista iski silmään Lucky Me jonka halusin sittenkin omalleni.
Niin se Peikkoboy sitten muutti meille sunnuntaina 19.3 käytyäni ensin viettämässä viikonloppua Rovaniemellä isän 70-vuotis syndeillä. Kiveksetkin olivat juuri sopivasti laskeutuneet pusseihinsa luovutukseen.
Pari ekaa viikkoa meni eristellessä Penniä ja Peikkoa, mutta sitten Penni alkoi laumautua ja sen jälkeen taival on ollut yhtä juhlaa :D Tuon eristysvaiheen aikana Elvis leikitti pentua hienosti. Kovasti mieluinen tämä pikkumusta on ollut, jännityksellä odotan mitä siitä kasvaa!
Peikon näyttelyt
13.1.2019 Kajaani KV Antti Nieminen
2 vuotta. Pienikokoinen. Voimakkaasti kulmautunut takaa, edestä ok. Hyvä selkälinja, riittävän tilava ja syvä rintakehä ja eturinta. Kantaa häntää mutkalla. Rodunomainen, maskuliini pää, korvat hieman etäällä toisistaan. Tasapainoiset, yhdensuuntaiset liikkeet. Oikea karvanlaatu ja väri. Varsin pitkä turkki etuosassa. Avoin ja luoksepäästävä.
Nuo Eri2
26.5.2019 Sodankylä Hans Almgren
Very beautiful head. Level bite. Erect carried ears of excellent shape. Good reach of neck. Clean ?line?, level topline. Heavy in body but doesn't affect his movement. Standing well on his front legs. Oval feet. Deep black coat. Moves with typical short steps, ok in front. Nice tempered.
Avo Eri1 Pu1 Sert Rop
Sitä ajatusta saikin haudutella, pentueita kun tuntui epäonnistuvan ja peruuntuvan sitä mukaa, kun niihin kiinnostukseni ilmaisin :D
Lopulta Saara ilmotti, että hän on suunnitellut teettävänsä pennut omalle nartulleen ja käyttäisi sille pakastespermaa kanadalaisesta uroksesta, jota olin ihaillut jo aiemmin Willow Creekin pentuemainoksissa ja omistajan facebook sivulla. Tämä Saaran narttu oli aiemmin mainitusta I-pentueesta ja sen isä on yksi vaikuttavimmista tapaamistani belgeistä, Taiga Doo's Don Juan. Saisin siis samaan pakettiin Judon ja uutta verta tämän kanadalaisen uroksen mukana!
Judon luonnetesti
Vaikka olin jo miltei varma, että tämäkin pentue jotenkin epäonnistuisi tai että syntyisi lopulta sitten vain narttuja, kaikki meni lopulta täydellisesti ja projektista muodostui minulle Suuri Seikkailu ja hieno kokemus!
Ensinnäkin, olin mukana siemennysreissulla. Ajelimme päivämutkan Kihniössä jossa Tapio Palolahti ruutasi rojut Vitsiin, tulevan pentueen emään. Siinä oli monta tuntia aikaa spekuloida progetuloksia ja oliko valittu ajankohta oikea :D Toiseksi, kun asuin samalla paikkakunnalla Saaran kanssa, sain tiiviisti seurata Vitsin tiineyden kehittymistä. Sitten kävi vielä sellainen homma, että Saara vaihtoi työpaikkaa viikkoa ennen laskettua aikaa, eikä näin ollen voinutkaan pitää suunniteltua lomaa pentujen syntymän aikaan. Minä olin tuohon aikaan sairaslomalla, joten tarjouduin istumaan päivät Saaran luona synnytysvahtina ja tarjoukseni hyväksyttiin. Lopulta sain vielä itse hoitaa synnytyksenkin, kun Vitsi pihtasi h-hetken viimeiseen asti ja Saaran oli pakko lähteä synnytysaamuna uuden työpaikan koulutukseen. Eka kerta sekä minulle, että synnyttäjälle, mutta kaikki meni loistavasti ja todella nopeasti, reilussa tunnissa koko katras oli onnellisesti maailmassa.
Ruskean merkkinauhan saanut Peikko jäi mieleen jo syntyessään. Se syntyi pää edellä ja Vitsi alkoi nuolla sen päältä kalvoja heti kun pää oli ulkona. Pikkuinen veti henkeä ja äkkäsi maitobaarin ulottuvillaan iskien kiinni nisälle ennen kuin oli edes kokonaan ulkona äidistään. Ajattelin siinä napanuoraa pidellessäni ja Vitsin syödessä kalvoja ja jälkeisiä, että oispa tämä uros... Ja olihan se, vaikka kooltaan oli samaa luokkaa kuin tytöistä keskikokoisin lila, kahden muun uroksen ollessa selvästi isompia. Toppuuttelin kuitenkin itseäni vielä tuossa vaiheessa, että en valitsisi tuollaisen seikan perusteella pentuani, vaan katsoisin rauhassa miltä ne alkavat näyttää kun lähtevät liikkeelle.
Laukkasin Saaran luonna harva se päivä seuraavat kahdeksan viikkoa ja viidennen viikon tietämillä ilmoitin Saaralle, että kyllä se tuo ruskea on se minun poika. Vihreä uros oli loppupohdinnoissa vielä mukana, mutta asian ratkaisi lopulta se, että vaikka olisin voinut ottaa vaikka kaikki nämä naperot, en kestänyt ajatusta siitä, että ruskean saisi joku muu.
Nimivalintaankin sain vaikuttaa. Vietimme ennen pentujen syntymää meillä saunailtaa ja siellä hahmottui nimi Taiga Doo's Legend of Bogeyman tai Legendary Bogeyman (Legend -wait for it- dary ;) ), mutta myöhemmin Kedon Elinan nimiehdotuksista iski silmään Lucky Me jonka halusin sittenkin omalleni.
 |
| Pojat: vasemmalta Yoda, Peikko ja Juniori |
 |
| Tytöt: vasemmalta Lori, Lulu ja Peppi |
 |
| Vasemmalta Lori, Peppi ja Peikko |
Niin se Peikkoboy sitten muutti meille sunnuntaina 19.3 käytyäni ensin viettämässä viikonloppua Rovaniemellä isän 70-vuotis syndeillä. Kiveksetkin olivat juuri sopivasti laskeutuneet pusseihinsa luovutukseen.
 |
| Piha-apulainen pitää lehtisäkkiä kurissa |
 |
| Kylmänä keväänä on hyvä kietoutua villasukkaan nukkumaan |
Pari ekaa viikkoa meni eristellessä Penniä ja Peikkoa, mutta sitten Penni alkoi laumautua ja sen jälkeen taival on ollut yhtä juhlaa :D Tuon eristysvaiheen aikana Elvis leikitti pentua hienosti. Kovasti mieluinen tämä pikkumusta on ollut, jännityksellä odotan mitä siitä kasvaa!
Peikon näyttelyt
13.1.2019 Kajaani KV Antti Nieminen
2 vuotta. Pienikokoinen. Voimakkaasti kulmautunut takaa, edestä ok. Hyvä selkälinja, riittävän tilava ja syvä rintakehä ja eturinta. Kantaa häntää mutkalla. Rodunomainen, maskuliini pää, korvat hieman etäällä toisistaan. Tasapainoiset, yhdensuuntaiset liikkeet. Oikea karvanlaatu ja väri. Varsin pitkä turkki etuosassa. Avoin ja luoksepäästävä.
Nuo Eri2
26.5.2019 Sodankylä Hans Almgren
Very beautiful head. Level bite. Erect carried ears of excellent shape. Good reach of neck. Clean ?line?, level topline. Heavy in body but doesn't affect his movement. Standing well on his front legs. Oval feet. Deep black coat. Moves with typical short steps, ok in front. Nice tempered.
Avo Eri1 Pu1 Sert Rop
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti