torstai 25. tammikuuta 2018

Peikko yks vee!!

Aika lentää kuin siivillä kun on hauskaa, ja niin se vaan Peikkonenkin sai eilen matkamittariinsa ensimmäisen vuosimerkinnän.

Hoo, jos minä olen musta, olen minä kaikilta tunnettu!

Kauhea koheltaja tuo kakara on ja välillä mietin elääkö se kuinka pitkään, kun se ei osaa varoa yhtään. Se kiipeilee ja hyppelee ja intoilee ja aina kopsahtaa. Penni on sitä kurmuttanut alusta asti ja vasta nyt vuoden iässä poika on alkanut joissain tilanteissa uskoa, että "isosiskolta" turpiin saaminen käy kipeää. Lenkeillä on alkanut moottorikelkat kiinnostaa siihen malliin, että Peikko kulkee pahimpaan ulkoiluruuhkaan riskipaikat flexissä, kun ei korvia tahdo löytyä jos mielenkiintoista jahdattavaa näkyy.


Vaan kyllä niistä on toisilleen seuraakin ja iloa, Peikko nauttii jokaisesta kerrasta kun Penni alentuu sen kanssa jotain repimään tai pelaamaan ja Pennikin saa ihan eri tavalla liikuntaa, kuin mitä minun rinnallani tallaten. Luulen että kyllä Penni salaa välillä Peikosta vähän tykkääkin, vaikka ikinä ei tunnusta.

Mukava tuon pikkumiehen kanssa on ollut myös käydä erilaisissa paikoissa. No joo, kesällä yhdet aksakisat meni vähän höpöksi kun oma ääni oli ihanin ja meni kilvanhaukkumiseksi se käynti. Mutta noin muuten se kävelee halleihin ja koirauimaloihin ja vastaaviin reteesti ja innolla sisälle, eikä tarvi niin säädellä paineventtiileitä kuten Pennin kanssa tahtoo olla. Se on kaiken sähellyksensä lomassa mutkattoman reipas.

Minulla kun ei ole vieläkääääään Youtube tiliä niin laitetaan linkkinä naamakirjasta Peikon, siskonsa Lorin ja näiden emän Vitsin uimavuoden avajaiset Hundspassa viime viikolla:  Uimamaisterit


Viimeksi olin lauantaina sällistä salaa vähän ylpeä, kun se heittäytyi hienosti mukaan Harri Hatusen leikkikoulussa kaikkiin annettuihin haasteisiin. Ensin piti kyllä käydä huutamassa omalle peilikuvalle, joka pääsi yllättämään tämän vieraan treenihallin seinällä olevasta peilistä. Mutta siitä päästiin suoraan oikein kivaan taisteluvireeseen! Ei ollut Hatusellakaan muuta huomautettavaa meidän riekkumisesta, kuin että Peikon rakas lelu (herran itse montuilta löytämä hinausköydenpätkä) oli vääränlainen luiru lörppänä ja ruokki koiran tarvetta korjata päntiönään otetta. Lainamotskulla pureuduttiin heti paremmin kiinni. Lopuksi Peikko sai leikkiä kouluttajan kanssa ja sekin oli vaikkakin hieman ihmeellistä, tosi kivaa.




Pikkaisen juuri korkeutta saisi ipana vielä kasvaa ja toivonkin viimeistään massan myötä vajeen kuroutuvan umpeen. Belgiuroksen alamitta on 60cm ja Peikko on tällä hetkellä 59,5cm korkea. Mutta jos sitä uupuvaa puolta senttiä ei tule, se ei muuten niin mainiota pakettia mitenkään pilaa, matkakoko on kätevä!



Loppuun voisin kiteyttää murkkuikäisen belgikoiran syvimmän olemuksen, jonka ystäväni Sanna muokkasi kätevästi räntäsateessa ottamaani kuvaan Peikosta (oikealla) ja veljestään Juniorista (vasemmalla sivuttain)