Arkistojen aarteita: Onks nää niinku samaa rotua tai jotain..?

Kuin kaksi marjaa:

Nallu nukkuu...

...ja on se Pennikin näköjään joskus nukkunut

Nalle lempipuuhassaan...

...ja Penni perässä

Varmasti löytyis pienellä vaivalla kuva Nallesta ja/tai Sakusta nenänpää ruvella. Erään ystäväni sanoja lainaten, se on belgien ammattitauti ;)

Lomakelejä pitelee :)

Hikeä pukkaa ulkoillessa. Kelkkareitit ovat paikoin aika pehmeitä jo pohjiltaan, joten kunto kasvaa kohisten ainakin emännällä niitä pitkin kahlatessa.  Mutta mikäs se on tarpoessa kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja on vielä se lomakin =)

PenniPönniäinen on alkanut tarjota pysähtymistä ja ohjeiden odottamista kohteen suuntaan tuijotellen, minua vilkuillen, kun moottorikelkka lähestyy. Tätä en tietenkään pistä yhtään pahakseni, josko sitä saisi vielä jalostettua pitemmällekin. Saman neiti tekee lenkillä myös, kun näköpiiriin ilmestyy toinen koira. Toivottavasti en tuota tapaa onnistu siltä unhouttamaan, poikien malliin verrattuna varsin rentouttavaa vaihtelua. Sällien kanssa kun piti olla silmät selässäkin ja huomata muut liikkujat ensin.

Tiistain koirakoulu jäi meiltä valitettavasti nyt väliin, josko ensi viikolla taas sitten.

Tänään oli kuitenkin Pennillä ohjelmassa uutta hauskaa, kun Saara otti meidät mukaan tutustumaan agilityyn. Tai no, johan minä olen lajiin tutustunut, mutta Pennin aamuilla kaikki on uutta. Kivaahan tuo näytti olevan. Melkeinpä voisin sanoa, että tirpalla karkasi mopo käsistä ja häntä tötteröllä kirmasi suuntaan ja toiseen hepulissaan. Siinä hepulien välissä ehdittiin kuitenkin ottaa matalia hyppyjä ja putkea. Lopuksi  kokeiltiin vielä pannasta tuettuna A-este ja puomi.

Miksipä tuota aksaa ei voisi koiran iloksi alkaa harrastamaan, mutta eipä ne taida treeniryhmät kauhean ilolla ottaa porukkaan koirakkoa, jolla ei ole kisatavoitteita. Pitikö se perskule alkaa omakotitalon ostoon ja kasata omat esteet pihanurmelle? :P

Agiliidon jälkeen kävimme vielä Saaran ja Tuiken kanssa pienen lenkin, jonka varrella luonnollisesti kamera oli kovassa käytössä.

Ai niin... Se Pennin toinen uusi harrastus...
Maanantain vastaisena yönä heräsin siihen, että Penni ulvoi unissaan. Oli pakko tökätä kylkeen ja herättää, katsoa onko sillä joku hätänä. Mutta ei, ihan pöllämystyneenä se kääntyi minua katsomaan, että mitä asiaa??
Eilen se sitten oli aamupäivällä takapihalla ja alkoi haukkua räksyttää ohi menevää vierasta koiraa. Muutaman haukahduksen jälkeen rinsessa sekosi sanoissaan ja kurnahti joikaavasti pari kertaa, kunnes sai ulvontanuotista kiinni. Kovasti paljon se tuntui omaan ääneensä ihastuvan, kun piti oikein terassin nurkalle istahtaa ja silmät kiinni, kuono taivasta kohden vetää hartaana aariaa. Kunnes tyhmä akka tuli ja kielsi senkin ilon. Toivottavasti neiti ei ota tuota tavaksi...

Viritelmiä

Ah loma.

Loman kunniaksi olisi tarkoitus lainata lumikengät ja lähteä tarpomaan vapaille umpihangille. Pientä flunssapöpön kaiherrusta on tosin esiintynyt jo jonkin aikaa, joten saa nähdä miten suunnitelman käy.

Viime viikolla maksoin parin vuoden tauon jälkeen paikallisen koirakerhon jäsenmaksun ja lähdettiin sitten tiistaina Pyörylän kanssa vallan pentu- ja tapakoulutukseen. Lähinnä oli ajatus laajentaa Pennin maailmankuvaa ja samalla harjoitella muiden koirien ohituksia. Paikalla oli kuitenkin yhdelle kouluttajalle aivan liian paljon koirakkoja. Ikävintä oli kuitenkin ehkä se, että ohituksia harjoittelevien ryhmässä oli vain remmirähjiä. Ei se oikein meitä palvellut, remmirähjän osaan tehdä koirastani ihan itse ilman treeniäkin :P Mutta olipahan Pennille ihmeteltävää ja vaihtelua, eikä ainakaan yhdestä kerrasta vielä muista ottanut mallia.. Varmaan mennään käymään vielä huomennakin, ei sitä heti lannistuta.

Sunnuntaina käytiin mätsärissä. Mentiin paikalle hyvissä ajoin, että missikisaaja saisi ensin ihmetellä menoa ja asettua aloilleen, pysyisi ehkä kehässä sitten kaikki tassut maassa. Näin minä järkeilin. Siinä tuo napero sitten pari tuntia tervehti uusia ihmisiä, poseerasi ja leikki muiden pentujen kanssa, samalla kaikkea uutta ihmetellen. Aivotyötä oli vissiin sitten riittämiin kun ajoitus vähän "kusi" ja alkoi virta loppua oman vuoron lähestyessä. Sievästi kuitenkin jaksoi esiintyä Saaran kanssa ja punaisen nauhan kera kotiin lähdettiin. Sijoitusta ei tällä kertaa tullut. Vielä vähän harjoitusta ja uskalletaan kesällä käydä pari kertaa ihan oikeissa näytelmissä :)

Mulla niin kovin himottais semmonen Kicksparkki laittaa, mutta tuskin kannattaa enää tälle talvelle. Hurma-groupista vois ehkä päiväksi ottaa vuokralle ja vähän tesmailla :P

Ajatuksen ja muistojen virtaa

Todennäköisesti tähän blogiin tulee ihan tavallisia kirjoituksia ihan tavallisista puuhasteluista ja jokapäiväisestä elämästä belgityttö Pennin seurassa. Penni on vasta elämänsä alkutaipaleilla ja paljon on yhdessä opittavaa, koettavaa ja nähtävää. Toivottavasti Penni saa elää yhtä pitkän ja terveen elämän, kuin neitiä edeltäneet hienot tervumieheni Nalle ja Saku.

Koska Nallen ja Sakun kanssa kertyi paljon upeita muistoja ja eron hetkellä pelkäsin niin kovin sitä, että minä joskus unohdan, tulen varmasti kirjailemaan tänne myös menneitä hetkiä. Hyviä ja huonoja, mutta joka tapauksessa näiden menneiden Ystävien kanssa jaettuja.