Prinsessan elämää

Pennin pyöräilytreenit ovat lähteneet käyntiin hienosti :)  Toistaiseksi olemme pyöräilleet lyhyitä lenkkejä myöhään illalla, kun muu liikenne on vähäistä. Jänekset tosin eivät noudata näitä yleisiä elämänrytmejä, yökukkuja ovat kerpeleet... Puputtimilla on vielä valkoinen talvinuttu niskassa, joten ne näkyvät kauas alkavaa maan viherrystä vasten. Lisäksi vemmelsääret ovat tehneet saman tempun kuin sääsket: ne ovat selvästi isompia kuin viime vuonna, ihan takuulla ovat. Penni tykkää jäniksistä. Paljon. Jäniksiä on kirittämässä meidän yöpyöräilyämme joka nurkan takana, valitettavasti veto tapahtuu yleensä sivusuuntaan siihen katsoen, mihin MINÄ olisin menossa. Ei se nyt juurikaan turvavälineiden ansioista matkan taittumista hidasta, mutta Pönniäisen askel tahtoo seota hilluessa.

Hierojalla käytiin tänään Ihan Ekaa Kertaa. Vähän jännäsin etukäteen, että tuleeko siitä hommasta muuta kuin päänsärkyä koko porukalle. Niin ja hiki. Elävästi muistin, miten Nalle ekaa kertaa hierojalla ollessaan yritti punkea yhtenään ylös, hierontapaikka kun oli hierojan keittiössä ja olis pitänyt päästä tärkeämpiin puuhiin. Keittiössä SYÖDÄÄN. Enivei, Penni suuteli hierojansa hyväksi ennen varsinaista taikinointia, siinä samalla kun hieroja Heli yritti täytellä Pennille asiakaskorttia. Tottuneesti se kirjoittelu näytti sujuvan kieli korvassakin. Sitten alettiin itse asiaan. Aluksi oli lapsikoiralla suunnattoman hauskaa, sai kelliä selällään ja möristä kun masua rapsuteltiin. Rapsutuksen muuttuessa hieronnaksi Penni yritti muutaman kerran punkea ylös ja ehdottaa että leikittäiskö mieluummin jotain raisua!!? Siihen se sitten kumminkin matolle rauhoittui hienosti ja tasainen örinä vaan kuului käsittelyn tahtiin. Löytyivätpä Tirristä oikeasti jo lihaksetkin joita hieroa! :)

Vaikka erkkariin ei päästäkään sukua moikkaamaan tänä kesänä, niin Minna oli viime viikonlopun seminaarissa ottanut yhteiskuvat Julle-veljestä (F.Gleam in His Eye) ja Kiusa-siskosta (F. Gift of Gab). Kiusa aikoi mennä kesäkuun alussa Lohjalle näyttelyyn, joten jännässä jään odottamaan mitä siitä siellä sanotaan. Välttämättä ei ole hyvä asia, että siellä on uusi tuomari, joka ei ole aiemmin belgejä arvostellut. Mutta ans kattoo, ainakin peukut pidetään pystyssä!

 Kesä lähestyy harppauksin, viime viikolla meidän vakilenkin varrella oleva uimapaikkamme näytti näin talviselta:

Nyt lumi on sulanut ja lammen vesi on vapaa jäästä. Penni on jo räpinyt rantavedessä, mutta uimasilleen se ei ole vielä innostunut. Vähän kyllä vaikuttaa siltä välillä, että se aikoo opetella ensin sukeltamaan, semmoinen kurlutus ja pulputus kuuluu kun se hamuaa pohjasta roskia ja muuta sälää...

Kesää kohti!

Pääsiäinen ja vappu on lusittu ja arki painaa päälle. Pennikin joutuu totuttelemaan uuteen elämänrytmiin, kun minä palasin vuorotyöaikaan. Suunnitelmissa on tunnustelevasti myös muutto etelämmäksi, joten pieni paimentyttö saattaa kohdata isompiakin mullistuksia tämän vuoden aikana.

Muutoksia odotellessa elellään kuitenkin välillä sitä normaaliakin elämää. Pyörään on asennettu Springeri ja koiralle on varattu hieronta-aika. Penni ei olekaan hierojalla ennen käynyt, saa nähdä kuinka se ekalla kerralla asettuu vaivattavaksi. Nalle ja Saku kävivät aikanaan muutamallakin hierojalla ja Sakulle olin suunnitellut käsittelyä synttärilahjaksi, mutta elämä päätti toisin. Vois tehdä muuten taikinointi hyvää itsellekin...

Muutamia näyttelyitä olen kesäksi katsellut. Erkkari Seinäjoella oli haaveissa, mutta sen jätämme nyt väliin kun ei sitä saa sujuvasti lomitettua työvuorojen kanssa. Haukiputaan ryhmis 19.6 on vakaasti harkinnassa, samoin Rovaniemen juhannusnäyttely. Tuo juhannus on aika varmakin, jos ei yllättäviä esteitä tule. Lisäksi harkinnassa ovat Kemin ryhmis heinäkuussa, sekä Oulu KV ainakin sunnuntain osalta. Lauantai riippuu siitä, mennäänkö tuonne Haukiputaalle, tuomari on sama.

Jännä nähdä mitä tuosta arvosteluissa sanotaan :) Kauhean kivasti tuo napero on rakentunut minun mielestäni ja sieväkin se on kuin sika pienenä. Hieman isot ja haja-asentoiset korvathan sillä on ja varmasti myös päästä tulee sanomista. Mikään turkkiruhtinatar Penni ei ole, mutta karva on hyväkuntoista ja kiiltävää ja pulisonkeja ja häntää onkin sitten muun hörhelön edestä. Häntä pysyy yleensä normiliikunnassa kauniisti selkälinjan tasalla, mutta riekkuessa se tahtoo nousta miltei kippuralle selän päälle liehumaan. Ujostelukohtaus on tietenkin yksi asia joka voi sotkea koko kuvion, mutta viimeisen moisen hullutuksen Penni on järjestänyt juoksujen alla kuukausi sitten. Saara on lupautunut meille handleriksi, mutta pitänee itsekin esittämistä harjoitella, ettei tule hätä käteen jos Saara ei pääsekään. (Vaikka tulee se hätä kuitenkin :/ )

Ulkoilumaastoja on nyt riittämiin, kun lumet ovat sulaneet ja vesikään ei enää lainehdi pitkin metsiä. Pennin mielestä linnut ovat todella mielenkiintoisia. Kuovien huudot varsinkin kutsuvat pientä koiraa ja pään kallistelusta ei tule loppua. Ikävästi säikäytimme sorsaparin pakoteille lähipellon ojasta keskellä yötä, kun katsoin vain ettei jäniksiä näy ja päästin koiran irti. Sorsat lensivät tietenkin tielle päin ja Penni perässä... Sydän jo ehti käväistä kurkussa, vaikkei liikennettä ollutkaan. Tuurillahan se yön ainoa auto osuu kohdalle kuitenkin juuri silloin, jos koira tielle sinkoaa. Mutta Pönniäinenpä olikin kuuliainen tyttö ja keskeytti jahdin kun rääkäisin sen nimen veretseisauttavasti.

Vakiolenkin varrella ollaan harjoiteltu tiepuomilla "hyppy!" käskyä ja lennokkaasti sujuu :)