Lomaviikko nro1

Eka lomaviikko alkaa olla ns. pulkassa. Maanantai ja tiistai rentouduttiin kotosalla ja noudettiin frisbeetä montuilla. Kirjahyllyn ylätasot piti tyhjentää arvotavarasta, kun tajusin että Elvis on hoksannut pääsevänsä hyppäämään hyllyn päälle kiipeilypuustaan. Ihmettelinkin muutamana iltana sängyssäni unta odotellessani, että miten kissa saa pidettyä niin isoa jytinää olkkarissa. Maanantaina huomasin, että Sakun uurna oli kääntynyt "kasvot seinään" ja Nallen kuva oli nurin. Siltä seisomalta uurnat ja järkkäri lähtivät turvallisempaan paikkaan :P Illalla sitten itse omin silmin näin kun Kingi roikaisi orreltaan vitriinin päälle.

Keskiviikkona haettiin sitten 40kg Joseraa kaverille viemisiksi ja suunnattiin Pennin kanssa kohti Rovaniemeä. Elvikselle järjestyi ystävällinen kotihoito kaveripiiristä, ei tarvinut viedä ujopiimää hoitolaan. Kovasti hoitajalle tarinoin, ettei hän välttis näe kissasta vilaustakaan kun sillä on kuulemma tapana mennä piiloon kun tulee vieraita. Keskiviikkoiltana tuli Elinalta viesti, että hän kävi ruokkimassa kissan ja se tuli itse rapsutettavaksi. Että sillain.

Roin reissu vierähti kyläillen ja ulkoillen. Penni ehti ulkoilla kolmenkin eri koirakokoonpanon kanssa ja perjantaina paistoi ihanasti aurinkokin. Aurinkoiselta lumikenkäilyltä Leevi rotikan kanssa ei ole tähän hätään kuvia, jotain yritin kännykameralla räiskiä, mutta en ole edes muistanut katsoa mitä niistä kuvista tuli. Muilla retkillä oli sentään pokkari mukana. Tervupoika Jedin (Deathless Grazy Little Thing) ja kämppiksensä Roopen kanssa ehdittiin parillekin ulkoilulle ja Jedin kanssa otettiin pakolliset kaverikuvat, tottahan toki. Näkyy se Roopekin tuolla taustalla Camelbootseissaan.

Perjantaina käytiin Kirsin kanssa juoksuttamassa Tikkiä. Vippi ei päässyt mukaan kun sillä oli tassu paketissa kynsioperoinnin jäljiltä. Ja nyt en tarkoita sitä, että Kirsillä olisi kynnenleikkuu lipsahtanut niin pahasti. Vähän jännättiin miten belgitytöt tulee piiiiitkän tauon jälkeen juttuun kun Pennikin on jo iso tyttö. Mutta mikään ei ollut muuttunut. Paitsi ehkä se, ettei Penni enää kilju kivusta kun roikkuu samassa lelussa kuin Tikki ja tapporavistus irrottelee niveliä ja lihoja pikkutervusta. Irtihän ei voi päästää. Penni jopa heittäytyy yhä yhtäkkiä leikin lomassa mielistelemään ja palvomaan Tikkiä... Tuota samaa se tekee minulle, jos sille joudun karehtumaan, siitä ei vaan onneksi ole kuvia :P

"Lankean suosioosi!!" (huomaa malinoisin hämmentynyt ilme...)

"Oi Suuri Ja Rakastettu Johtajamme!!" (ja edelleen malinoisin ilme...)

Reissut on toki mukavia, mutta väsyhän siinä tulee aina muiden nurkissa pyöriessä ja ees taas sinkoillessa kun joka paikassa pitäisi ehtiä käydä. Pennillä väsytti ehkä vielä enemmän kuin minulla tai sitten ajankohtaan sopien valeraskaus nostaa päätään. Pikkaisen hysteerisiä kuvioita esiintyi välillä prinsessalla. Nyt oli mukana jo ihan tärinä kun niin pelotti. Penu on muuten mukava ja iloinen tyttö jonka kanssa on mukava elää ja puuhastella, mutta välillä on jaksoja ja tilanteita, joissa sillä ei oikein pysy paletti kasassa. Toivon yhä, että ikä auttaa tähän. Mutta viime pohdinnoistani poiketen uskon, että sterilointi on ehkä kuitenkin suoritettava ennemmin kuin myöhemmin. Kotiin kun pääsimme lauantai-iltana, koira sammui kuin saunalyhty. Yönkin se nukkui vieressä takajalat taivasta kohti ja korisi välillä kuorsausta jäljitellen, kun kieli oli vissiin niin rentona suussa.

Joku Muu oli tainnut vähän ikävöidä täällä kotona yksinään ;) Yöllä kolmen aikaan heräsin ja havaitsin yllätyksekseni, että Elvis kyyhötti sängyn jalkopäässä. Kun se huomasi minun heränneen, se hiipi selkäni taakse ja leipoi peittoa hetken etutassuillaan kehräyksen koko ajan voimistuessa ja lopulta kiemurteli ja piehtaroi siinä kyljessäni kiinni onnellisen näköisenä. Selkeästi se näki, että koira makaa toisessa kainalossa, mutta uskalsi silti tulla! Nyt on siis Elviksellekin luotu tänne blogiin oma esittelysivu, josta tekstit kylläkin vielä puuttuvat. Eiköhän se ole Meidän Poika :)

Uusi vuosi, uusi kokoonpano

Viime viikolla tuli Sakun lähdöstä vuosi.

Ikävä.

Jouluksi meille muutti uusi perheenjäsen. Elvis The Cat tuli kodinvaihtajana ystäväperheestä. Saavuttuaan Elvis suoritti tupatarkastuksen innosta puhkuvan ja tasajalkaa hyppivän koiran täysin ignooraten ja painui sen jälkeen kylppärin kaapin alle pohtimaan tilannettaan. Siellä kaapin alla se oli vielä seuraavana päivänäkin ja lähdimme Pennin kanssa yön yli reissuun Joulua viettämään, jotta kissa saa rauhassa tutustua uuteen kotiinsa.

Joulun pyhinä ehdimme myös Iihin moikkaamaan Sylttyä perheineen. Tervumiäs Sylvester oli Pennille mieluinen riekkukaveri, herrasmiehen tavoin Sype heittäytyi täysin pikkunaisen riepoteltavaksi :)

Valitettavasti kuvaushommia varten oli vielä liian vähän valoa, vaikka aurinkokin yritti matalalta ilahduttaa pilkahduksillaan. Oli tarkoitus viettää Uutta Vuotta samassa seurassa, mutta 28.pvä Penni  tietenkin otti ja aloitti sitten viimein sen odotetun toisen juoksunsa, joten emme lähteneet koiramiestä kiusaamaan sulotuoksuilla. Juoksuväli oli siis nyt reippaat 8kk. Jos tätä tahtia jatkuu, niin ei välttis ole niin kiirus neitiä sterkkauttaa. Ehtii pohtia rauhassa kokeillaanko tähystysleikkausta ja puntaroida riskejä ja hyötyjä. Katsotaan nyt saadaanko valeraskaus pidettyä minimaalisena tällä kertaa. Penni sai joululahjaksi kaverilta uuden hienon taskuun mahtuvan motskun ja vuoden 2012 aattona sen korkkasimme käyttöön. Oli mieluinen, kiitos Sannalle!!

Ensi talveksi pitänee tulipalopakkasia varten prinsessalle väsätä fleecetossut, sen verran on draama queenin vikaa kun tassuja palelee. Käsittääkseni se perinteinen tapa ilmaista käpälien palelua on hypähdellä mennessään kolmella jalalla vauhdin juurikaan hidastumatta. Pennillä on (totta kai) oma versio tästäkin ikävyydestä. Se kupsahtaa kankulleen ja yrittää vatsalihasliikkeenä nostaa kaikki tassut ilmaan. Kauhean hienosti tirpalla kyllä pää kesti pakkasjakson vähemmät ulkoilut! Liekö ikä vaiko ihan tarkoituksella harrastetut "elämä on välillä tylsää" rauhoittumispäivät homman taustalla. Vielä puolisen vuotta sitten olisi varmasti ollut koetuksella emännänkin hermo :P

Noin muuten vuosi on lähtenyt käyntiin ulkoillen ja kissaan tutustuen. Pari viikkoa saunassa ihmeteltyään Elvis alkoi laajentaa reviiriään muualle taloon. Minulle se kyllä heittäytyi kaveriksi jo ekalla viikolla, mutta koira vielä arveluttaa. Kissa kun on niin hiljainen otus, että alkuun pääsi pariin kertaan Penni painamaan kaurisloikkaa Elviksen perässä, itse huomasin kissan tulleen saunasta vasta sitten kun se oli sinne takaisin paennut riemusta repeävää innokasta ystäväänsä. Sittemmin saatiin onnistuneita, hallittuja kohtaamisia, kun minä äkkäsin kissan ennen koiraa. Ostin Elvikselle kiipeilypuun olkkariin ja se on ollut mieluinen turvapaikka. Siellä se kolli orrella nytkin vetelee hirsiä, että jaksaa yön juosta rallia :) Eilen kissamies innostui vähän liikaa saunanlauteilta tavoittelemaan leikkisästi koiran häntää ja siinähän kävi niin, että tasapaino petti ja kissa mätkähti koiran päälle. Pennistä tämä oli tosi coolia ja hauskaa, mutta kissa lähti aika lujaa nuolemaan ylpeytensä haavoja kiipeilypuunsa mökkiin.

Välillä tuntuu, että tuo kolli on suoraan jostain kauhuleffasta, kun se koiralta salaa hiippailee ympäri kämppää kun itse luulen sen olevan saunassa. Sitten se yhtäkkiä tuijottaa hiljaa jostain yllättävästä paikasta. Hrrrrrrr...

Minna otti yhteislenkillä Penusta näin kauniin posekuvan <3

Mulla on viime vuodelta pitämättömiä lomia ja ne pitäisi tässä pian pidellä pois. Tiedä vaikka ajelisimme mutkan Forssassa katsomassa Pennin pikkusiskoja ja -veljiä! Lumikengät on jo kaivettu varaston uumenista ja se ainakin on varmaa, että ulkoillaan ja paljon!


Muistin aikana laitan tähän myös ne Pennin selkäkuvat, jotka aiemmin lupasin julkaista. En minä näistä juurikaan mitään ymmärrä, mutta jos en näitä tänne laita, niin joku vielä luulee että niissä oli jotain salattavaa :P