Eka lomaviikko alkaa olla ns. pulkassa. Maanantai ja tiistai rentouduttiin kotosalla ja noudettiin frisbeetä montuilla. Kirjahyllyn ylätasot piti tyhjentää arvotavarasta, kun tajusin että Elvis on hoksannut pääsevänsä hyppäämään hyllyn päälle kiipeilypuustaan. Ihmettelinkin muutamana iltana sängyssäni unta odotellessani, että miten kissa saa pidettyä niin isoa jytinää olkkarissa. Maanantaina huomasin, että Sakun uurna oli kääntynyt "kasvot seinään" ja Nallen kuva oli nurin. Siltä seisomalta uurnat ja järkkäri lähtivät turvallisempaan paikkaan :P Illalla sitten itse omin silmin näin kun Kingi roikaisi orreltaan vitriinin päälle.
Keskiviikkona haettiin sitten 40kg Joseraa kaverille viemisiksi ja suunnattiin Pennin kanssa kohti Rovaniemeä. Elvikselle järjestyi ystävällinen kotihoito kaveripiiristä, ei tarvinut viedä ujopiimää hoitolaan. Kovasti hoitajalle tarinoin, ettei hän välttis näe kissasta vilaustakaan kun sillä on kuulemma tapana mennä piiloon kun tulee vieraita. Keskiviikkoiltana tuli Elinalta viesti, että hän kävi ruokkimassa kissan ja se tuli itse rapsutettavaksi. Että sillain.
Roin reissu vierähti kyläillen ja ulkoillen. Penni ehti ulkoilla kolmenkin eri koirakokoonpanon kanssa ja perjantaina paistoi ihanasti aurinkokin. Aurinkoiselta lumikenkäilyltä Leevi rotikan kanssa ei ole tähän hätään kuvia, jotain yritin kännykameralla räiskiä, mutta en ole edes muistanut katsoa mitä niistä kuvista tuli. Muilla retkillä oli sentään pokkari mukana. Tervupoika Jedin (Deathless Grazy Little Thing) ja kämppiksensä Roopen kanssa ehdittiin parillekin ulkoilulle ja Jedin kanssa otettiin pakolliset kaverikuvat, tottahan toki. Näkyy se Roopekin tuolla taustalla Camelbootseissaan.
Perjantaina käytiin Kirsin kanssa juoksuttamassa Tikkiä. Vippi ei päässyt mukaan kun sillä oli tassu paketissa kynsioperoinnin jäljiltä. Ja nyt en tarkoita sitä, että Kirsillä olisi kynnenleikkuu lipsahtanut niin pahasti. Vähän jännättiin miten belgitytöt tulee piiiiitkän tauon jälkeen juttuun kun Pennikin on jo iso tyttö. Mutta mikään ei ollut muuttunut. Paitsi ehkä se, ettei Penni enää kilju kivusta kun roikkuu samassa lelussa kuin Tikki ja tapporavistus irrottelee niveliä ja lihoja pikkutervusta. Irtihän ei voi päästää. Penni jopa heittäytyy yhä yhtäkkiä leikin lomassa mielistelemään ja palvomaan Tikkiä... Tuota samaa se tekee minulle, jos sille joudun karehtumaan, siitä ei vaan onneksi ole kuvia :P
Reissut on toki mukavia, mutta väsyhän siinä tulee aina muiden nurkissa pyöriessä ja ees taas sinkoillessa kun joka paikassa pitäisi ehtiä käydä. Pennillä väsytti ehkä vielä enemmän kuin minulla tai sitten ajankohtaan sopien valeraskaus nostaa päätään. Pikkaisen hysteerisiä kuvioita esiintyi välillä prinsessalla. Nyt oli mukana jo ihan tärinä kun niin pelotti. Penu on muuten mukava ja iloinen tyttö jonka kanssa on mukava elää ja puuhastella, mutta välillä on jaksoja ja tilanteita, joissa sillä ei oikein pysy paletti kasassa. Toivon yhä, että ikä auttaa tähän. Mutta viime pohdinnoistani poiketen uskon, että sterilointi on ehkä kuitenkin suoritettava ennemmin kuin myöhemmin. Kotiin kun pääsimme lauantai-iltana, koira sammui kuin saunalyhty. Yönkin se nukkui vieressä takajalat taivasta kohti ja korisi välillä kuorsausta jäljitellen, kun kieli oli vissiin niin rentona suussa.
Joku Muu oli tainnut vähän ikävöidä täällä kotona yksinään ;) Yöllä kolmen aikaan heräsin ja havaitsin yllätyksekseni, että Elvis kyyhötti sängyn jalkopäässä. Kun se huomasi minun heränneen, se hiipi selkäni taakse ja leipoi peittoa hetken etutassuillaan kehräyksen koko ajan voimistuessa ja lopulta kiemurteli ja piehtaroi siinä kyljessäni kiinni onnellisen näköisenä. Selkeästi se näki, että koira makaa toisessa kainalossa, mutta uskalsi silti tulla! Nyt on siis Elviksellekin luotu tänne blogiin oma esittelysivu, josta tekstit kylläkin vielä puuttuvat. Eiköhän se ole Meidän Poika :)
Keskiviikkona haettiin sitten 40kg Joseraa kaverille viemisiksi ja suunnattiin Pennin kanssa kohti Rovaniemeä. Elvikselle järjestyi ystävällinen kotihoito kaveripiiristä, ei tarvinut viedä ujopiimää hoitolaan. Kovasti hoitajalle tarinoin, ettei hän välttis näe kissasta vilaustakaan kun sillä on kuulemma tapana mennä piiloon kun tulee vieraita. Keskiviikkoiltana tuli Elinalta viesti, että hän kävi ruokkimassa kissan ja se tuli itse rapsutettavaksi. Että sillain.
Roin reissu vierähti kyläillen ja ulkoillen. Penni ehti ulkoilla kolmenkin eri koirakokoonpanon kanssa ja perjantaina paistoi ihanasti aurinkokin. Aurinkoiselta lumikenkäilyltä Leevi rotikan kanssa ei ole tähän hätään kuvia, jotain yritin kännykameralla räiskiä, mutta en ole edes muistanut katsoa mitä niistä kuvista tuli. Muilla retkillä oli sentään pokkari mukana. Tervupoika Jedin (Deathless Grazy Little Thing) ja kämppiksensä Roopen kanssa ehdittiin parillekin ulkoilulle ja Jedin kanssa otettiin pakolliset kaverikuvat, tottahan toki. Näkyy se Roopekin tuolla taustalla Camelbootseissaan.
Perjantaina käytiin Kirsin kanssa juoksuttamassa Tikkiä. Vippi ei päässyt mukaan kun sillä oli tassu paketissa kynsioperoinnin jäljiltä. Ja nyt en tarkoita sitä, että Kirsillä olisi kynnenleikkuu lipsahtanut niin pahasti. Vähän jännättiin miten belgitytöt tulee piiiiitkän tauon jälkeen juttuun kun Pennikin on jo iso tyttö. Mutta mikään ei ollut muuttunut. Paitsi ehkä se, ettei Penni enää kilju kivusta kun roikkuu samassa lelussa kuin Tikki ja tapporavistus irrottelee niveliä ja lihoja pikkutervusta. Irtihän ei voi päästää. Penni jopa heittäytyy yhä yhtäkkiä leikin lomassa mielistelemään ja palvomaan Tikkiä... Tuota samaa se tekee minulle, jos sille joudun karehtumaan, siitä ei vaan onneksi ole kuvia :P
 |
| "Lankean suosioosi!!" (huomaa malinoisin hämmentynyt ilme...) |
 |
| "Oi Suuri Ja Rakastettu Johtajamme!!" (ja edelleen malinoisin ilme...) |
Reissut on toki mukavia, mutta väsyhän siinä tulee aina muiden nurkissa pyöriessä ja ees taas sinkoillessa kun joka paikassa pitäisi ehtiä käydä. Pennillä väsytti ehkä vielä enemmän kuin minulla tai sitten ajankohtaan sopien valeraskaus nostaa päätään. Pikkaisen hysteerisiä kuvioita esiintyi välillä prinsessalla. Nyt oli mukana jo ihan tärinä kun niin pelotti. Penu on muuten mukava ja iloinen tyttö jonka kanssa on mukava elää ja puuhastella, mutta välillä on jaksoja ja tilanteita, joissa sillä ei oikein pysy paletti kasassa. Toivon yhä, että ikä auttaa tähän. Mutta viime pohdinnoistani poiketen uskon, että sterilointi on ehkä kuitenkin suoritettava ennemmin kuin myöhemmin. Kotiin kun pääsimme lauantai-iltana, koira sammui kuin saunalyhty. Yönkin se nukkui vieressä takajalat taivasta kohti ja korisi välillä kuorsausta jäljitellen, kun kieli oli vissiin niin rentona suussa.
Joku Muu oli tainnut vähän ikävöidä täällä kotona yksinään ;) Yöllä kolmen aikaan heräsin ja havaitsin yllätyksekseni, että Elvis kyyhötti sängyn jalkopäässä. Kun se huomasi minun heränneen, se hiipi selkäni taakse ja leipoi peittoa hetken etutassuillaan kehräyksen koko ajan voimistuessa ja lopulta kiemurteli ja piehtaroi siinä kyljessäni kiinni onnellisen näköisenä. Selkeästi se näki, että koira makaa toisessa kainalossa, mutta uskalsi silti tulla! Nyt on siis Elviksellekin luotu tänne blogiin oma esittelysivu, josta tekstit kylläkin vielä puuttuvat. Eiköhän se ole Meidän Poika :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti