Toinenkin lomaviikko alkaa olla nautiskeltuna.
Nyt suuntasimme auton keulan kohti Loimaata ja ajelimme katsomaan avosiskon uutta tyttövauvaa. Matkaan päästiin tiistaina vasta iltapäivästä, kun seurailin ensin kotosalta lumipyryn etenemistä. Perillä oltiin vasta myöhään illalla ja iltapalan jälkeen painuttiinkin miltei suoraan maaten. Etukäteen sovittiin, ettei Penniä kukaan huomioi mitenkään ja tämä tieto oli hienosti välitetty myös remppa-apuna toimiville isovanhemmille, jotka vierailumme ajan nurkilla pyörivät :)
Keskiviikkona paistoi upeasti aurinko. Ihan silmiin koski kun oli niin valoisaa ja räystäät tippuivat vettä niin keväisesti, että aamulenkki meni hiki päässä mutta hymy naamalla :) Penni sai kaverin isäntäperheen nuoresta rottisherrasta. Vai pitäisikö sanoa ihailijan. Maalaispoika oli ihan myyty kun hänelle oli tuotu vallan tyttöystävä!! Penni välillä vähän pärisi kun poika kulki kuono persiissä perässä, mutta muuten kaveruus oli sopuisaa. Talon narttujen kanssa ei alettu edes kokeilemaan.
Iltapäivästä ajelimme Pennin kanssa Forssaan kasvattajalle näyttäytymään ja sinne oli pyydetty esitteille myös Pennin sisko Kiusa. Penni oli pikkuisen Kiusaa isompi ja enemmän isänsä ilmeinen, mutta löytyi tytöistä samaakin näköä livenäkin. Neidit tulivat muutamaa pikku kätinää ja pullistelua laskematta hyvin juttuun. Paikalla oli kuitenkin vaihteleva määrä vieraita ihmisiä ja loppupeleissä Kiusan omistaja taisi olla ainoa jonka kanssa Penni uskalsi loppuun asti seurustella. Kasvattajan kanssakin Penu kävi jo jossain vaiheessa sinunkaupat tekemässä, vaikka ensimmäisen vaivihkaisen kädenojennuksen väistikin. Mutta kun sitä tutustumisyritystä ei viety sen pitemmälle, niin koira uskalsi käydä lopulta itse moikkaamassa ja suukottamassa. Mutta sitten alkoi alamäki, kun pihaan saapui lisää Pennille vieraita ihmisiä jotka kuitenkin Pennin halusivat nähdä ja sitä jututtaa. Kasvattajankaan kanssa Penu ei enää halunnut seurustella, eikä oikein palloleikkikään enää imenyt mukaansa, kun "taistele tai pakene" valmius ja jännitys imi mehut nuoresta koirasta ja veti varsin vaisuksi. Sillä kyläilyllä Penni viritteli ensimmäiset pöhinänsä. On muuten sen verran ärsyttävä tapa osalla belgeistä se pöh pöh pöhinä, että toivottavasti ei ota tavaksi edes väsyneenä. Noin muuten Tirppa ei ole osoittanut niinkään pelkäävänsä ihmisiä, mutta kontaktin ottaminen on mörkö ja pelottaa kovin.
Kasvattajalla oli vielä kotona Pennin pikkusisarukset, joita myös tietenkin ihasteltiin. Pennun tuoksu <3 . Tomeria pikku veijareita ja toinen nartuista (tämäkin pentue on pieni, jälleen 2+2) oli todella herttainen. Yleensä kun tuon ikäiset vekarat vaan puree ja puree ja repii, niin tämä "Alma" tykkäsi heittäytyä selälleen rapsutettavaksi ja oikein silmät kiinni nautiskeli :)
Toisella pojista oli samoin kuin Pennillä äidin tekemä leima naamassa. Pennillä on siitä yhä arpi kuononselässä, pikkuveikalla oli lävistetty suupieli. Suloisimmillaanhan ne naperot olivat kuitenkin nukkuessaan (ja hymyillessään).
No, ilta Loimaalla meni taas rauhallisesti ja koirakin sai rauhoittua kun väki kohteli sitä kuten huonekalua konsanaan. Kauniisti odotteli neiti vierashuoneessa häkissä sen aikaa, kun me naiset käytiin saunassa ja isäntä huolsi vauvaa. Torstaikin meni maalaismasemissa rentoutuessa ja perjantaina sitten ajeltiin kotiin. Joskus hieman Jyväskylän jälkeen alkoi jo tuntua, että kuskia vois vaihtaa jos ois mistä ottaa... Kotiin kuitenkin päästiin ja tavoitteet saavutettuna: oma mukavuusalue murrettu puuduttavalla matka-ajolla, koira näytetty kasvattajalle / tavattu itse Pennin sisko ja tietenkin itse vierailu avosiskon luona.
Lauantaina käytiinkin sitten taas mutka Iissä moikkaamassa mökkeilevää Sypeä, joka ehdittiin tavata pikaisesti jo maanantaina pyykinpesun ja muun reissuvalmistelun välissä.
Tämän toisen lomaviikon kelit on kyllä olleet pääosin juhlavan hienot ja aurinkoiset. Tänään käytiin frisbee mukana lumikenkäilemässä Putaalla puolitoista tuntia ja kivaa oli takuulla molemmilla, emännällä ja koiralla. Itselläni tosin oli reissun jäljiltä vaatteet hikimärkinä ja ihan julmettu nälkä. Mutta sehän on ihan paras tekosyy ajaa kotiin kaupan kautta ja ostaa kaikkeja erejä hyvejä :P Koirakin sai mennä takapihalle jatkamaan d-vitamiinin imemistä auringosta eväänään rustoluu.
Vielä kun saisi koottua Elvikselle tuon oman sivun... ja jatkettua Nallen jälkeläisistä tarinoimista tuonne Nallen sivulle...
Nyt suuntasimme auton keulan kohti Loimaata ja ajelimme katsomaan avosiskon uutta tyttövauvaa. Matkaan päästiin tiistaina vasta iltapäivästä, kun seurailin ensin kotosalta lumipyryn etenemistä. Perillä oltiin vasta myöhään illalla ja iltapalan jälkeen painuttiinkin miltei suoraan maaten. Etukäteen sovittiin, ettei Penniä kukaan huomioi mitenkään ja tämä tieto oli hienosti välitetty myös remppa-apuna toimiville isovanhemmille, jotka vierailumme ajan nurkilla pyörivät :)
Keskiviikkona paistoi upeasti aurinko. Ihan silmiin koski kun oli niin valoisaa ja räystäät tippuivat vettä niin keväisesti, että aamulenkki meni hiki päässä mutta hymy naamalla :) Penni sai kaverin isäntäperheen nuoresta rottisherrasta. Vai pitäisikö sanoa ihailijan. Maalaispoika oli ihan myyty kun hänelle oli tuotu vallan tyttöystävä!! Penni välillä vähän pärisi kun poika kulki kuono persiissä perässä, mutta muuten kaveruus oli sopuisaa. Talon narttujen kanssa ei alettu edes kokeilemaan.
Iltapäivästä ajelimme Pennin kanssa Forssaan kasvattajalle näyttäytymään ja sinne oli pyydetty esitteille myös Pennin sisko Kiusa. Penni oli pikkuisen Kiusaa isompi ja enemmän isänsä ilmeinen, mutta löytyi tytöistä samaakin näköä livenäkin. Neidit tulivat muutamaa pikku kätinää ja pullistelua laskematta hyvin juttuun. Paikalla oli kuitenkin vaihteleva määrä vieraita ihmisiä ja loppupeleissä Kiusan omistaja taisi olla ainoa jonka kanssa Penni uskalsi loppuun asti seurustella. Kasvattajan kanssakin Penu kävi jo jossain vaiheessa sinunkaupat tekemässä, vaikka ensimmäisen vaivihkaisen kädenojennuksen väistikin. Mutta kun sitä tutustumisyritystä ei viety sen pitemmälle, niin koira uskalsi käydä lopulta itse moikkaamassa ja suukottamassa. Mutta sitten alkoi alamäki, kun pihaan saapui lisää Pennille vieraita ihmisiä jotka kuitenkin Pennin halusivat nähdä ja sitä jututtaa. Kasvattajankaan kanssa Penu ei enää halunnut seurustella, eikä oikein palloleikkikään enää imenyt mukaansa, kun "taistele tai pakene" valmius ja jännitys imi mehut nuoresta koirasta ja veti varsin vaisuksi. Sillä kyläilyllä Penni viritteli ensimmäiset pöhinänsä. On muuten sen verran ärsyttävä tapa osalla belgeistä se pöh pöh pöhinä, että toivottavasti ei ota tavaksi edes väsyneenä. Noin muuten Tirppa ei ole osoittanut niinkään pelkäävänsä ihmisiä, mutta kontaktin ottaminen on mörkö ja pelottaa kovin.
 |
| Kiusnau |
Kasvattajalla oli vielä kotona Pennin pikkusisarukset, joita myös tietenkin ihasteltiin. Pennun tuoksu <3 . Tomeria pikku veijareita ja toinen nartuista (tämäkin pentue on pieni, jälleen 2+2) oli todella herttainen. Yleensä kun tuon ikäiset vekarat vaan puree ja puree ja repii, niin tämä "Alma" tykkäsi heittäytyä selälleen rapsutettavaksi ja oikein silmät kiinni nautiskeli :)
Toisella pojista oli samoin kuin Pennillä äidin tekemä leima naamassa. Pennillä on siitä yhä arpi kuononselässä, pikkuveikalla oli lävistetty suupieli. Suloisimmillaanhan ne naperot olivat kuitenkin nukkuessaan (ja hymyillessään).
No, ilta Loimaalla meni taas rauhallisesti ja koirakin sai rauhoittua kun väki kohteli sitä kuten huonekalua konsanaan. Kauniisti odotteli neiti vierashuoneessa häkissä sen aikaa, kun me naiset käytiin saunassa ja isäntä huolsi vauvaa. Torstaikin meni maalaismasemissa rentoutuessa ja perjantaina sitten ajeltiin kotiin. Joskus hieman Jyväskylän jälkeen alkoi jo tuntua, että kuskia vois vaihtaa jos ois mistä ottaa... Kotiin kuitenkin päästiin ja tavoitteet saavutettuna: oma mukavuusalue murrettu puuduttavalla matka-ajolla, koira näytetty kasvattajalle / tavattu itse Pennin sisko ja tietenkin itse vierailu avosiskon luona.
Lauantaina käytiinkin sitten taas mutka Iissä moikkaamassa mökkeilevää Sypeä, joka ehdittiin tavata pikaisesti jo maanantaina pyykinpesun ja muun reissuvalmistelun välissä.
Tämän toisen lomaviikon kelit on kyllä olleet pääosin juhlavan hienot ja aurinkoiset. Tänään käytiin frisbee mukana lumikenkäilemässä Putaalla puolitoista tuntia ja kivaa oli takuulla molemmilla, emännällä ja koiralla. Itselläni tosin oli reissun jäljiltä vaatteet hikimärkinä ja ihan julmettu nälkä. Mutta sehän on ihan paras tekosyy ajaa kotiin kaupan kautta ja ostaa kaikkeja erejä hyvejä :P Koirakin sai mennä takapihalle jatkamaan d-vitamiinin imemistä auringosta eväänään rustoluu.
Vielä kun saisi koottua Elvikselle tuon oman sivun... ja jatkettua Nallen jälkeläisistä tarinoimista tuonne Nallen sivulle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti