Ilmat ehti helliä monta monituista päivää ja mehän otettiin riemusta kaikki irti. Joinakin päivinä muka päätin, että tänään en heittele mitään koiralle veteen. Mutta pysy siinä sitten päätöksessäsi, kun rantaan päästyäsi näet miten koiran koko olemus alkaa nauraa ja odottaa vain, milloin hauskanpito alkaa. Ja niin sitä sitten ollaan rävitty sydämen kyllyydestä.
Mutta tänään sille ilottelulle tuli moneksi viikoksi stoppi. Ketuttaa niin ettei veri kierrä. Tutulla rannalla Penni tuli vedestä ontuen ja kun se pääsi rantaan asti, näki heti ettei ole vaan varpaat kopsahtaneet kiveen. Siihen malliin tuli verta. Eipä se auttanut kuin tassuttaa puolen tunnin matka kotiin, suihkun kautta tarkistaa vammat ja sitten lähteä roudaamaan klenkkaa lääkäriin.
Ompelemiseksihan se meni, kun kannusantura oli puoliväliin asti revennyt siistillä viillolla irti repsottamaan. Onneksi työvuorossa sattui olemaan belgikasvattaja, joka osasi puhua koiraa ja halusi tulla belgiasiakasta moikkaamaan. Pennikin sai hetkeksi muuta ajateltavaa kun sai suukotella hartaasti ja esitellä herttaista puoltaan, ennen kuin hirmuinen lääkäritäti tuli stetoskoopin kanssa. Sellaisilla on tapettu monta koiraa...
Kaksi tuntia myöhemmin pääsin kotimatkalle humalassa hoilaavan prinsessan kanssa. Keljuttaa suuresti, että en ole kiivaammassa tahdissa jatkanut kauluriin totutusta. Se aloiteltiin kyllä jo talvella sterkkaa silmällä pitäen, mutta on vielä vaiheessa. Neljän tunnin väsytystaistelun jälkeen oli pakko hetkeksi luovuttaa, että pääsen hoitamaan iltatoimia, eikä tarvi vahtia päättömästi kauluria pakoon kimpoilevaa koiraa. Penni sammui kuin saunalyhty kun pääsi eroon tötteröstään.
Uimaan tai kahlaamaan ei saa mennä kolmeen viikkoon. Tikkien poiston jälkeen jalassa tulee pitää ulkoillessa tukisidettä 4-8 viikkoa. Siinähän se kesä kulkee. No, voisi olla huonomminkin. Jos tuo vekki olisi tassussa, olisi ehkä liikutuksellekin rajoituksia. Ei me nytkään ehkä ihan heti huomenna olla agilitaamaan menossa, vaikka se vielä aamulla suunnitelmissa oli. Mutta lenkille kuitenkin! Jospa sitä vielä tälle kesälle räpimäänkin ehdittäisi.
Elvis sentään osaa nauttia kesästä ja auringosta turvassa sängystä käsin.
Mutta tänään sille ilottelulle tuli moneksi viikoksi stoppi. Ketuttaa niin ettei veri kierrä. Tutulla rannalla Penni tuli vedestä ontuen ja kun se pääsi rantaan asti, näki heti ettei ole vaan varpaat kopsahtaneet kiveen. Siihen malliin tuli verta. Eipä se auttanut kuin tassuttaa puolen tunnin matka kotiin, suihkun kautta tarkistaa vammat ja sitten lähteä roudaamaan klenkkaa lääkäriin.
Ompelemiseksihan se meni, kun kannusantura oli puoliväliin asti revennyt siistillä viillolla irti repsottamaan. Onneksi työvuorossa sattui olemaan belgikasvattaja, joka osasi puhua koiraa ja halusi tulla belgiasiakasta moikkaamaan. Pennikin sai hetkeksi muuta ajateltavaa kun sai suukotella hartaasti ja esitellä herttaista puoltaan, ennen kuin hirmuinen lääkäritäti tuli stetoskoopin kanssa. Sellaisilla on tapettu monta koiraa...
Kaksi tuntia myöhemmin pääsin kotimatkalle humalassa hoilaavan prinsessan kanssa. Keljuttaa suuresti, että en ole kiivaammassa tahdissa jatkanut kauluriin totutusta. Se aloiteltiin kyllä jo talvella sterkkaa silmällä pitäen, mutta on vielä vaiheessa. Neljän tunnin väsytystaistelun jälkeen oli pakko hetkeksi luovuttaa, että pääsen hoitamaan iltatoimia, eikä tarvi vahtia päättömästi kauluria pakoon kimpoilevaa koiraa. Penni sammui kuin saunalyhty kun pääsi eroon tötteröstään.
Uimaan tai kahlaamaan ei saa mennä kolmeen viikkoon. Tikkien poiston jälkeen jalassa tulee pitää ulkoillessa tukisidettä 4-8 viikkoa. Siinähän se kesä kulkee. No, voisi olla huonomminkin. Jos tuo vekki olisi tassussa, olisi ehkä liikutuksellekin rajoituksia. Ei me nytkään ehkä ihan heti huomenna olla agilitaamaan menossa, vaikka se vielä aamulla suunnitelmissa oli. Mutta lenkille kuitenkin! Jospa sitä vielä tälle kesälle räpimäänkin ehdittäisi.
Elvis sentään osaa nauttia kesästä ja auringosta turvassa sängystä käsin.