Tänään herättiin ajoissa ja lähdettiin tsekkaamaan, miten agility kulkee ulkokentällä. Keli oli komean kesäinen, mutta onneksi muita vapaalla olijoita ei tungokseksi asti ollut ja saatiin pienempi kenttä ihan omaan käyttöön.
Ihan rennosti otettiin pieniä hyppysarjoja ja namitettua puomia sekä muutamia yksittäisiä juttuja. Kepit oli kummasti unohtunut neidin päästä sitten viime treenien, mutta alkoi se palautua pieneen mieleen kun vähän topattiin vauhtia pois. Minna on luvannut lähteä joku kerta mukaan kameran kanssa, niin saadaan oikeahenkisiä kuvia kentältä. Itse kun sekä ohjaa, että kuvaa, niin menee enemmänkin poseeraamiseksi ja tottisteluksi.
Liitämisen jälkeen pyörähdettiin vielä kotimatkalla hiekkamontuilla ja olihan siellä vielä aina niin ihanat sulavesilammikot tallella! Aurinko kun porottaa lämpimästi siniseltä taivaalta, niin mikäs sen mukavampaa kuin räpiä itsensä likomäräksi (ja hiekkaiseksi) lätäköissä vesilelun kanssa.
Penni on jo tovin tarjonnut merenrantaan suuntaavilla lenkeilläkin, että jos mentäis jo veteen? Se oikein raukka tällää itsensä sinne rannalle ja huokuu sellaista "se heittäis ja tämä hakis?!!" intoa. En ole vielä ehdotuksiin suostunut ja ihan sääliksi käy kun polonen katsoo niin haikeasti. No, kohta ne vedetkin vähän lämpeää ja päästään uimaan.
Toinen juttu mitä on ollut jo tovin ilmassa ajankohtaan sopien, on pohjaton ruokahalu. Hormoonit kertoo taas Prinsessalle, että kohta saattaa olla pentuja ja nyt pitää etsiä kaikin keinoin vararavintoa. Ja kummasti sitä silloin uskaltaa jopa varastaa. Viime viikolla niskajumissani en saanut siirrettyä avaamaani kuivamuonasäkkiä säilytysämpäriin, joten se jäi avattuna välieteiseen. Tämän tietenkin unohdin joka käänteessä ja väliovi jäi auki. Salamana siellä oli säkkiä rapistamassa Joku Rotta, joka posket pullollaan kyllä ymmärsi sohvalta suorittamastani ärähdyksestä liueta paikalta, vain odottamaan seuraavaa hetkeä, kun säkinsuun vartijan huomio herpaantuu.
Penni äkkäsi myös, että palkkanameja voi yrittää huijata masunkasvatustarpeiksi. Esim. eilen se rannassa kävellessämme oli menossa tosi huonosta kohdasta alas rantaan tarjoamaan taas kerran vesileikkejä. Sanoin sille, että älä mene sieltä kun siellä on niin kauheita kivenlohkareita, katkot kinttusi. Ja siis komensin koiran pois. Se tuli viivyttelemättä ja tästä se saa namipalkan. Joten koiralla alkoi raksuttaa ja niin se hölkkäsi touhussa kohta uudestaan kivikon reunalle ja oikein kääntyi katsomaan minua. "Näetkö?! Menen, menen! Menen tästä! Kutsu pois!" Ja sitten kiireesti namitaskun puolelle kytikselle. "En mennyt. Tulin takaisin. Anna palkka!" Toistaen n. kertaa viisi.
Elviskin osasi tänään ihan itse pyytää päästä takapihalle! Eikä siinä vielä kaikki, tohvelisankari nimittäin mieli jo aitojen väärälle puolen. Onneksi vain pää mahtui verkonsilmästä, vaikka kuinka punki. Jossain lähistöllä haukkui koira ja lapset huusivat ja kolistelivat etupihalla potkulautoineen, mutta Elvis se vaan ei poika välittänyt moisista. Kun tämä pihaharrastus aloiteltiin, ei kärsinyt kuulua kummoistakaan ääntä kun kissa oli jo livahtanut takaisin sisälle ja piiloon. Täytynee alkaa olemaan varovainen Kingin ulkoilujen kanssa, mikäli se noin kovin on urheana.
Ihan rennosti otettiin pieniä hyppysarjoja ja namitettua puomia sekä muutamia yksittäisiä juttuja. Kepit oli kummasti unohtunut neidin päästä sitten viime treenien, mutta alkoi se palautua pieneen mieleen kun vähän topattiin vauhtia pois. Minna on luvannut lähteä joku kerta mukaan kameran kanssa, niin saadaan oikeahenkisiä kuvia kentältä. Itse kun sekä ohjaa, että kuvaa, niin menee enemmänkin poseeraamiseksi ja tottisteluksi.
Liitämisen jälkeen pyörähdettiin vielä kotimatkalla hiekkamontuilla ja olihan siellä vielä aina niin ihanat sulavesilammikot tallella! Aurinko kun porottaa lämpimästi siniseltä taivaalta, niin mikäs sen mukavampaa kuin räpiä itsensä likomäräksi (ja hiekkaiseksi) lätäköissä vesilelun kanssa.
Penni on jo tovin tarjonnut merenrantaan suuntaavilla lenkeilläkin, että jos mentäis jo veteen? Se oikein raukka tällää itsensä sinne rannalle ja huokuu sellaista "se heittäis ja tämä hakis?!!" intoa. En ole vielä ehdotuksiin suostunut ja ihan sääliksi käy kun polonen katsoo niin haikeasti. No, kohta ne vedetkin vähän lämpeää ja päästään uimaan.
Toinen juttu mitä on ollut jo tovin ilmassa ajankohtaan sopien, on pohjaton ruokahalu. Hormoonit kertoo taas Prinsessalle, että kohta saattaa olla pentuja ja nyt pitää etsiä kaikin keinoin vararavintoa. Ja kummasti sitä silloin uskaltaa jopa varastaa. Viime viikolla niskajumissani en saanut siirrettyä avaamaani kuivamuonasäkkiä säilytysämpäriin, joten se jäi avattuna välieteiseen. Tämän tietenkin unohdin joka käänteessä ja väliovi jäi auki. Salamana siellä oli säkkiä rapistamassa Joku Rotta, joka posket pullollaan kyllä ymmärsi sohvalta suorittamastani ärähdyksestä liueta paikalta, vain odottamaan seuraavaa hetkeä, kun säkinsuun vartijan huomio herpaantuu.
Penni äkkäsi myös, että palkkanameja voi yrittää huijata masunkasvatustarpeiksi. Esim. eilen se rannassa kävellessämme oli menossa tosi huonosta kohdasta alas rantaan tarjoamaan taas kerran vesileikkejä. Sanoin sille, että älä mene sieltä kun siellä on niin kauheita kivenlohkareita, katkot kinttusi. Ja siis komensin koiran pois. Se tuli viivyttelemättä ja tästä se saa namipalkan. Joten koiralla alkoi raksuttaa ja niin se hölkkäsi touhussa kohta uudestaan kivikon reunalle ja oikein kääntyi katsomaan minua. "Näetkö?! Menen, menen! Menen tästä! Kutsu pois!" Ja sitten kiireesti namitaskun puolelle kytikselle. "En mennyt. Tulin takaisin. Anna palkka!" Toistaen n. kertaa viisi.
Elviskin osasi tänään ihan itse pyytää päästä takapihalle! Eikä siinä vielä kaikki, tohvelisankari nimittäin mieli jo aitojen väärälle puolen. Onneksi vain pää mahtui verkonsilmästä, vaikka kuinka punki. Jossain lähistöllä haukkui koira ja lapset huusivat ja kolistelivat etupihalla potkulautoineen, mutta Elvis se vaan ei poika välittänyt moisista. Kun tämä pihaharrastus aloiteltiin, ei kärsinyt kuulua kummoistakaan ääntä kun kissa oli jo livahtanut takaisin sisälle ja piiloon. Täytynee alkaa olemaan varovainen Kingin ulkoilujen kanssa, mikäli se noin kovin on urheana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti