Lomailua

Vähän heikohkosti on kertynyt kuvia lomalta, vettä on satanut eikä kunnon kameraa aina jaksa mukana raahata muutenkaan. Pokkarin laturia ei ole näkynyt Thaimaan reissun jälkeen. Ei se kyllä hotellihuoneessa ollut kun sieltä viimeisen kerran poistuttiin, mutta mihin lie jättäytynyt.

Ulkoiltu ollaan kuitenkin kovasti paljon, keleistä huolimatta. Loma on loma vaikka pukkais pyörremyrskyä :)

Käytiin myös kotipuolessa ja kahlattiin sen aikaiselle vakiolenkille. Lunta oli hiukkasen ronskimmasti kuin etelämpänä ja kumisaapas oli tarpeellinen, mutta petollisen liukas.

Lomaviikolle osui kahdet agilitytreenit ja molemmat meni hienosti. Penni kuuntelee mitä sille sanoo ja ohjautuu sen mitä ohjaaja osaa ohjata, välillä jopa ohjaukseen nähden todellakin hienosti. Ollaan otettu välillä jo pitempää ratapätkääkin. Keskiviikon treeneissä kiihdyteltiin hyppy-pituus-hyppy - mutkaputki - hyppy-muuri-hyppy ja toisella kierroksella vastakkaiseen suuntaan. Pituus ja muuri olivat eri linjassa muiden hyppyjen kanssa ja sai pistää emäntä tennaria toisen eteen, että ehti koiran vauhtiin. Tahtoo vaan olla jo niin virkamiesmäisen jäykkä selkä ja jumit niskat, että juostessa on varsin haasteellista kääntää päätä ja yläkroppaa katsoakseen välillä myös koiraa. Helpompaa olisi vain tuijottaa eteen päin ja juosta viilettää rata loppuun, toivoen että koira tulee perässä. Mutta ei se ihan niin onnistu. Penni ehkä hyötyisi hieman eläytyvämmästä ja heittäytyvämmästä ohjaajasta. Mutta toisaalta, ei me olla kisamielessä liikkeellä niin eiköhän pärjäillä näillä eväillä.

onnellinen agiliitäjä

Eilen otettiin sitten toisella tapaa mutkikkaita juttuja. Hyppy-valssihyppy ja takaisin ekalle hypylle. Ekalla yrityksellä minun tyylikäs valssini myöhästyi pahan kerran ja kun hypyn takana oli koiran mielestä sikasiisti putki, niin sinnehän se pyyhälsi häntä tötteröllä ja suupielet innosta korvissa suuntasi putkesta ulostautuessaan omavalintaisille esteille, muutaman hypyn kautta koutsi-Jennin eteen vaatimaan palkkaa hienosta radasta. Uusi yritys meni kuten pitikin.

Toinen ja kolmas harjoitus menivät heti koiran osalta hienosti, mutta itse lähdin ehkä taas varmistelemaan liikaa. Jotenkin tuntuu, että tässä vaiheessa osaamista ei ole niin varmaa jatkaako koira tarkoitetulle hypylle jos teen äkkinäisen tasajalkapysähdyksen itse ennen estettä, päästäkseni ohjaamaan koiran heti hypyn jälkeen takaisin tulosuuntaan viereiselle esteelle. Hitaampia koiria katsoessani kävikin joillekin niin, että koira kielsi sitten koko esteen ja jäi odottamaan ohjaajalta uusia ohjeita. No, omista pysähdyn-enpäs pysähdykään-nyt pysähdyn räpimisistäni huolimatta Penni oli loistava!

rauhallista vuoron odottelua

Keskiviikkona otin ensimmäisen kerran puomia ilman toisella puolella seuraava varmistajaa. Namitin puomin huolellisesti ja koirahan seuraa herkkuja mihin vaan. En tiedä miksi Penni saa aina ylöstulosta tasaosuudelle tullessaan puomin tärisemään niin voimakkaasti, mutta etenee se silti kuin juna. Ja tämmöisistä kunnolla ruokapalkatuista esteistä tulee aina heti suosikkeja, joille menemistä tarjotaan joka ohituksella.

On lomalle osunut epäonnistumisiakin. Kotipuolessa olin kaverin luona kylässä ja koira odotti vielä autossa kun oltiin lähdössä ulos syömään ja suunnittelemaan tulevaa ulkomaanreissua. Lähdin käyttämään Penniä vielä pissalla ja kaveri antoi vaalean takkini päälle oman tuulitakkinsa, etten sotke itseäni rapaan kun sitä vettä oli pari päivää ripotellut. Menin autolle ja avasin takalunkan. Koira makasi häkissään ja vain tuijotti minua silmää räpäyttämättä. Naurahdin sille, että olitkos raksu ihan umpiunessa, herätinkö minä sinut? ja avasin häkin oven. Koira nousi istumaan ja kurotti päätään minua kohti. Aloin laittamaan sille hihnaa tuumaten, että tuleppa käymään pissalla ja jumankekka mitkä hepulit se täysin yllättäen veti. Alkoi kauhea paniikkihaukkuhuuto ja koira yritti pakittaa häkin takanurkista läpi. Kaveri oli pihan toisella puolella omien malikoidensa häkeillä ja juoksi autoni luo, että mikä täällä on hätänä??! No aavistin jo tuossa kohti mikä se on hätänä ja otin kaverin takin pois. Sieltä tuli häkistä saman tien parikymmentä kiloa itkevää tervua syliin, että mamma mamma, siinä ovella oli äsken joku koiravaras... No, enpä osannut tuollaistakaan edes kuvitella tapahtuvaksi, mutta tulipahan muistutus siitä millä aisteilla ne nuo koirat pelaa.

Toinen epäonnistuminen tuli eilisissä aksatreeneissä, kun Penni yritti napata samassa ryhmässä kuukausia ollutta toista koiranohjaajaa. Hän hyväntahtoisesti tuli ehdottamaan, että voi pitää koiraa sen aikaa kun tutustun rataan ja ehti samalla ojentaa molemmat kätensä koiran pään sivuille. Hävettää vieläkin ihan julmetusti vaikka onneksi jäi yritykseksi.

Eilen paisteli jopa aurinko ja otettiin ja haravoitiin piha. Penni pisti päreiksi kaikki lehtien alta paljastuneet risut ja pikkuoksat ja kelli onnellisena nurmikolla. Elviskin tuli rohkeasti terassille ihmettelemään tuulessa lenteleviä kuivia lehtiä. Sen verran oli järkkärille liian vähän valoa, ettei yksikään liikekuva onnistunut, kun kissa teki syöksyjä lehtisaaliiden perään. Mutta pääasia että uskalsi Elviskin tulla haukkaamaan raitista ilmaa :)

kissakin paheksuu tupakoivaa naapuria