Olikohan kuinka mones kerta parin viikon sisään, kun luutusin eteisen seinistä raparoiskeet vähemmäksi... Vaikka koiran veisi ulkoa tultaessa suoraan kylppäriin tassupyykille, sitä kuraa ja hiekkaa löytyy ihan joka paikasta sänkyä myöten taas. Mutta ei saa valittaa, kelit on mitä hienoimmat!
Muutaman kerran olisi osunut lenkeillä kohdalle niin hienoja kodakhetkiä, että ihan harmitti pitkään kameran pölyttyminen kotihyllyssä. Esimerkiksi todella upea kuusipäinen joutsenten aura lensi suoraan meidän pään yli vain parin metrin hajuraolla ja fasaani ryntäsi yllätettynä jalkojen juuresta juoksuun. Fasaanin kohdalla vaan pukkasi naurattamaan niin paljon, ettei varmaan kuvia olisi saanut kuitenkaan. Ylitin pientä polulle ajoesteeksi kasattua hiekkanyppylää ja yhtäkkiä Penni nykäisi oikealle niin, että meinasin irrota kumppareistani. Siinä pisti nyppylän takaa yllätetty fasaani töppöstä toisen eteen ja yllättävän lujaa se meni, kun se tyrät rytkyen kirmasi kohti ryteikköä niskat pyörien, kun piti kaula jäykkänä samalla pitää toisella silmällä meitä vihulaisia. Myös kolmen kurjen aura jäi kameratta kuvaamati, mutta ne lensivät sen verran korkeammalla, ettei varmaan kaksista fotoa olisi meikäläisen vehkeillä saanutkaan.
Sen kerran kun se loota oli mukana, zoomi poloinen ei riittänyt alkuunkaan, kun hanhet eivät kamalan lähelle minua koirani kanssa laskeneet eikä tarkoitus kuitenkaan ole häiritä, vaan kuvata ja ihailla.
Penni on löytänyt jo monta ihanaa sulamisvesilammikkoa, jossa voi kahlata ja kaivella pohjaa ja siivota naamansa juomalla. Keli kun kääntyy plussan puolelle, niin Tirppa kulkee taas suupielet vaahdossa lenkit.
Toissakerralla agility meni päin honkia, itse olin työvuorojen jäljiltä ihan kuollut ja ärsytti vaan kaikki. Eilen oli taas tosi mukavaa aksata ja Penni oli oikein taitava tyttö. Ainut että keinua rämäytellessä se joko tykkäsi, että jo tämä on wanha juttu tai sitten ahneus vei päätä. Neiti nimittäin täräytti tasajalkahypyn keinulle sen sijaan, että olisi kauniisti etujaloilla klonksauttanut kiikun pään lattiaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan...
Se voipi olla, että ohjatut kurssit jäävät tämän kurssin loputtua tauolle, uudet työvuorot hankaloittaa treeneihin pääsyä eikä tyhjästä viitsi maksaa. Onneksi meillä on kausikortti niin päästään keskenämme räpimään kuitenkin edelleen.
Kissalla on ollut kiva päivä. Nostin sitä varten tuuletusikkunan kaihdinta ja Elvis on nököttänyt puoli päivää häntä hurjasti viuhtoen vaanimassa takapihan talitinttejä ja västäräkkejä
Muutaman kerran olisi osunut lenkeillä kohdalle niin hienoja kodakhetkiä, että ihan harmitti pitkään kameran pölyttyminen kotihyllyssä. Esimerkiksi todella upea kuusipäinen joutsenten aura lensi suoraan meidän pään yli vain parin metrin hajuraolla ja fasaani ryntäsi yllätettynä jalkojen juuresta juoksuun. Fasaanin kohdalla vaan pukkasi naurattamaan niin paljon, ettei varmaan kuvia olisi saanut kuitenkaan. Ylitin pientä polulle ajoesteeksi kasattua hiekkanyppylää ja yhtäkkiä Penni nykäisi oikealle niin, että meinasin irrota kumppareistani. Siinä pisti nyppylän takaa yllätetty fasaani töppöstä toisen eteen ja yllättävän lujaa se meni, kun se tyrät rytkyen kirmasi kohti ryteikköä niskat pyörien, kun piti kaula jäykkänä samalla pitää toisella silmällä meitä vihulaisia. Myös kolmen kurjen aura jäi kameratta kuvaamati, mutta ne lensivät sen verran korkeammalla, ettei varmaan kaksista fotoa olisi meikäläisen vehkeillä saanutkaan.
Sen kerran kun se loota oli mukana, zoomi poloinen ei riittänyt alkuunkaan, kun hanhet eivät kamalan lähelle minua koirani kanssa laskeneet eikä tarkoitus kuitenkaan ole häiritä, vaan kuvata ja ihailla.
Penni on löytänyt jo monta ihanaa sulamisvesilammikkoa, jossa voi kahlata ja kaivella pohjaa ja siivota naamansa juomalla. Keli kun kääntyy plussan puolelle, niin Tirppa kulkee taas suupielet vaahdossa lenkit.
Toissakerralla agility meni päin honkia, itse olin työvuorojen jäljiltä ihan kuollut ja ärsytti vaan kaikki. Eilen oli taas tosi mukavaa aksata ja Penni oli oikein taitava tyttö. Ainut että keinua rämäytellessä se joko tykkäsi, että jo tämä on wanha juttu tai sitten ahneus vei päätä. Neiti nimittäin täräytti tasajalkahypyn keinulle sen sijaan, että olisi kauniisti etujaloilla klonksauttanut kiikun pään lattiaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan...
Se voipi olla, että ohjatut kurssit jäävät tämän kurssin loputtua tauolle, uudet työvuorot hankaloittaa treeneihin pääsyä eikä tyhjästä viitsi maksaa. Onneksi meillä on kausikortti niin päästään keskenämme räpimään kuitenkin edelleen.
Kissalla on ollut kiva päivä. Nostin sitä varten tuuletusikkunan kaihdinta ja Elvis on nököttänyt puoli päivää häntä hurjasti viuhtoen vaanimassa takapihan talitinttejä ja västäräkkejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti