Välillä sitä tarvii ihminen lomaa rakkaistaankin. Kylmää ja pimeää ja masennusta lähdin pakoon Thaimaahan, jossa en ollutkaan ennen käynyt. Pennille ja Elvikselle oli varattuna kotihoito, jonka suhteen kuitenkin tuli mutkia matkaan. Penni siis päätyi hoitolaan ja Elvis serkkuni hellään huomaan.
Sen kummemmin en ala tässä lomamuistojani hehkuttamaan, mutta pääasiat olivat kunnossa, eli riitti lämmintä, maisemaa ja vielä matkustusmukavuuttakin. Niin ja hyvää ruokaa. Paljon.
Tyypeillä oli mennyt hoitoaika kivasti. Penni oli puuhakkaan iloinen, kun sen ikävissäni heti aamuseiskalta riensin kotiin hakemaan. Hoitolassa oli osattu puhua koiraa, eikä rinsessan siis ollut tarvinut tuntea epävarmuutta. Noutopäivä meni kuitenkin riidellessä yhdestä sun toisesta asiasta. Pönniäinen tinkasi ja testasi vähän sitä sun tätä ja illalla agilitytreeneissä ei oikein koiran maltti riittänyt kuunnella, mitä sille sanottiin. Sen sijaan tarjolla oli heti kymmenen eri temppua kengurupompuilla höystettynä, jos jokin niistä sattuisi osumaan oikeaan... Korvia ei tarvinnut enää rapsutella, mutta hallin toiselta puolelta, verhon takaa kuuluvat äänet varastivat yhä töihin keskittymistä.
Elvis oli kotitunut serkun luo hienosti, oli jopa yömekastusta pitänyt... Minun saapuessani se sujahti sängyn alle piiloon kuten vierasta ainakin. Väkisin kissaherra piti piilostaan pois onkia ja kuljetusboxiinsa painia. Kotona se livahti heti piiloon matalamyyryä, mutta parinkymmenen minuutin kuluttua ilmestyi yhtäkkiä valaistuneena olkkariin muina miehinä vaatimaan ruokaa ja huomiota. Koskeminen oli vielä Yök Ällöttävää, mutta niin se vaan Pehmismiäs yöllä hiippaili kainaloon nukkumaan ja antoi anteeksi. Sen jälkeen ollaan taas vaan rakastettu.
Nytpä me sitten ollaankin palattu normiarkeen, lumikenkäilyineen ja kelkkailuineen päivineen. Lisämausteena ollaan Pennin kanssa nyt agilityä varten opiskeltu naksutinta ja kontaktialustaa. Liekö kiittäminen siivousharjoituksiamme, mutta Miss Älypää hoksasi, että koska alustasta pitää kamalasti kiinnostua saadakseen naksahduksen, joka johtaa namiin, niin sehän kannattaa napata hampaisiin ja sillä voi heittää omistajaa.
Reissussa on kiva käydä, mutta kyllä siellä tätä aamunäkyä tulee äkkiä ikävä:
Sen kummemmin en ala tässä lomamuistojani hehkuttamaan, mutta pääasiat olivat kunnossa, eli riitti lämmintä, maisemaa ja vielä matkustusmukavuuttakin. Niin ja hyvää ruokaa. Paljon.
 |
| Comfortissa riitti tilaa jaloillekin pitkällä lennolla |
Tyypeillä oli mennyt hoitoaika kivasti. Penni oli puuhakkaan iloinen, kun sen ikävissäni heti aamuseiskalta riensin kotiin hakemaan. Hoitolassa oli osattu puhua koiraa, eikä rinsessan siis ollut tarvinut tuntea epävarmuutta. Noutopäivä meni kuitenkin riidellessä yhdestä sun toisesta asiasta. Pönniäinen tinkasi ja testasi vähän sitä sun tätä ja illalla agilitytreeneissä ei oikein koiran maltti riittänyt kuunnella, mitä sille sanottiin. Sen sijaan tarjolla oli heti kymmenen eri temppua kengurupompuilla höystettynä, jos jokin niistä sattuisi osumaan oikeaan... Korvia ei tarvinnut enää rapsutella, mutta hallin toiselta puolelta, verhon takaa kuuluvat äänet varastivat yhä töihin keskittymistä.
Elvis oli kotitunut serkun luo hienosti, oli jopa yömekastusta pitänyt... Minun saapuessani se sujahti sängyn alle piiloon kuten vierasta ainakin. Väkisin kissaherra piti piilostaan pois onkia ja kuljetusboxiinsa painia. Kotona se livahti heti piiloon matalamyyryä, mutta parinkymmenen minuutin kuluttua ilmestyi yhtäkkiä valaistuneena olkkariin muina miehinä vaatimaan ruokaa ja huomiota. Koskeminen oli vielä Yök Ällöttävää, mutta niin se vaan Pehmismiäs yöllä hiippaili kainaloon nukkumaan ja antoi anteeksi. Sen jälkeen ollaan taas vaan rakastettu.
Nytpä me sitten ollaankin palattu normiarkeen, lumikenkäilyineen ja kelkkailuineen päivineen. Lisämausteena ollaan Pennin kanssa nyt agilityä varten opiskeltu naksutinta ja kontaktialustaa. Liekö kiittäminen siivousharjoituksiamme, mutta Miss Älypää hoksasi, että koska alustasta pitää kamalasti kiinnostua saadakseen naksahduksen, joka johtaa namiin, niin sehän kannattaa napata hampaisiin ja sillä voi heittää omistajaa.
Reissussa on kiva käydä, mutta kyllä siellä tätä aamunäkyä tulee äkkiä ikävä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti