Pennille on nyt varattu aika sterilointiin. Toivottavasti kaikki menee hyvin, nuo leikkaukset ja sensemmoiset on aina vähän kauhistuttavia. Viimeinen valeraskaus alkaa olla loppusuorilla, tällä kertaa päästiin aika helpolla, mitä nyt pesää on tehty antaumuksella ja kissa on saanut pari kertaa kylmää kyytiä. Prinsessa myös äkkäsi heti, että sängyn jalkoja on korotettu, sinnehän mahtuu alle!!!! Jihuu! Hieno pesä!!
Pois mönkimisessä olikin sitten ekalla kerralla vähän haastetta, ryminän ja ähkimisen jälkeen neiti ojentautui kyljelleen ja suoristi eturaajansa merkitsevästi minua kohti: "Viittisiksä vähän jeesata..?"
Pari viikkoa sitten ajeltiin mutka tervehtimässä minun vanhuksia. Meillä juoksee täällä kotona fasaaneja harva se päivä pitkin tienpenkkoja, mutta omalle pihalle ne eivät ole tulleet. Isän pihallapa olikin sekä fasaani, että orava!! Tätä jännitysnäytelmää seurattiin porukalla ikkunoiden takaa, eräällä meistä oli nenä ihan mutkalla kiinni lasissa. Fasaani näkyy huonosti tuossa kuvassa Pennin vasemman korvan yläpuolella, pihlajan juurella.
Alkaa olla se aika vuodesta, että ulkoilu on ankeaa. Omalla pihalla ei ole tekemistä ja metsässä on aina pimeää. Koko ajan sataa tai tuulee tai molempia. Onneksi agilityä voi harrastaa hallissa kelillä kuin kelillä. Tätä kirjaillessani olen kolmatta päivää karmeassa flunssassa, eikä Prinsessa ole päässyt lenkille eikä aksaamaan. Pientä levottomuutta alkaa olla ilmassa. Takapihalla olen jaksanut aina vähän aikaa töröttää kaverina ja heittää palloa ja sisältä on etsitty namia. Voihan tuon tuonne aidatulle pihalle toki pukata yksinäänkin ulkoilemaan, mutta neidin turhautumistasot alkaa olla sitä luokkaa, että se keksii siellä keskenään Ihan Vääriä Aktiviteetteja, kuten ohikulkijoiden vahtimista.
Lääkekuurillakin on koira nyt. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä pistin merkille, että neiti lutkuttaa hanuriaan eikä masunalusta. Aamulla töihin lähtiessä tsekkasin mitä siellä hännän alla näkyy ja ihanhan se oli punottava koko pyllyreiän ympärys. Mietin koko päivän töissä mihin kohti saan ajan eläinlääkärille työvuorojeni kanssa, jos ei anaalirauhasia saa itse tyhjennettyä. Kotiin ehdittyäni käytin koiran tarpeillaan ja vein kylppäriin, että suihkuttelen sen persiin ja katson mikä on tilanne. No siellähän oli ihan jo patti noussut, kiukkuisen punainen. Ei muuta kuin nettiin selaamaan lääkäreiden aukioloja ja Univetiltä saatiin heti aika, joten koira kiesille ja menoksi. Eläinlääkärin huoneeseen kun päästiin sisälle ehdin juuri sanoa lääkärille, että tämä on sitten semmoinen tapaus että se tarvii vähän aikaa ennen kuin siihen voi alkaa kajota. Ja tokikin koira kiipesi lekurin syliin ennen kuin sain lauseen loppuun... Lääkärillä nauratti että jaa, ihan heti ei uskois mutta luotetaan omistajan kokemukseen. Varalta laitettiin kuonokoppa, koska anaalipaiseiden hoidossa on kuulemma nähny vaikka minkämoista painia, kipeitä kun ovat käsitellä. Kipeäähän tuo näytti tekevän, koira ihan puuskutti pikku itkujen säestämänä, mutta mitään jäävesilätäköistä tuttuja kuolinkirkumisia ei kuulunut ja hienosti paikallaankin seisoi Penni kun masun alta sievästi tuin. Nyt sitten syödään antibioottia ja kipulääkettä ja jos näyttää että lähtee paranemaan, jälkitarkastus sterkan yhteydessä parin viikon kuluttua. On se ilmeisesti pari kertaa ulkoa tullessa vähän häirinnyt kun on kuono kielineen yrittänyt eksyä peräpäähän, mutta muuten vaikuttaisi rauhalliselta.
Pitänee alkaa säännöllisesti tyhjentelemään ne rauhaset, jotta vältytään uusinnalta.
Loppukevennykseksi kuva viikkojemme kohokohdasta, telkkarissa on alkamassa Hyvät ja huonot uutiset ja olemme asettuneet mukavasti.
Pois mönkimisessä olikin sitten ekalla kerralla vähän haastetta, ryminän ja ähkimisen jälkeen neiti ojentautui kyljelleen ja suoristi eturaajansa merkitsevästi minua kohti: "Viittisiksä vähän jeesata..?"
Pari viikkoa sitten ajeltiin mutka tervehtimässä minun vanhuksia. Meillä juoksee täällä kotona fasaaneja harva se päivä pitkin tienpenkkoja, mutta omalle pihalle ne eivät ole tulleet. Isän pihallapa olikin sekä fasaani, että orava!! Tätä jännitysnäytelmää seurattiin porukalla ikkunoiden takaa, eräällä meistä oli nenä ihan mutkalla kiinni lasissa. Fasaani näkyy huonosti tuossa kuvassa Pennin vasemman korvan yläpuolella, pihlajan juurella.
Alkaa olla se aika vuodesta, että ulkoilu on ankeaa. Omalla pihalla ei ole tekemistä ja metsässä on aina pimeää. Koko ajan sataa tai tuulee tai molempia. Onneksi agilityä voi harrastaa hallissa kelillä kuin kelillä. Tätä kirjaillessani olen kolmatta päivää karmeassa flunssassa, eikä Prinsessa ole päässyt lenkille eikä aksaamaan. Pientä levottomuutta alkaa olla ilmassa. Takapihalla olen jaksanut aina vähän aikaa töröttää kaverina ja heittää palloa ja sisältä on etsitty namia. Voihan tuon tuonne aidatulle pihalle toki pukata yksinäänkin ulkoilemaan, mutta neidin turhautumistasot alkaa olla sitä luokkaa, että se keksii siellä keskenään Ihan Vääriä Aktiviteetteja, kuten ohikulkijoiden vahtimista.
Lääkekuurillakin on koira nyt. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä pistin merkille, että neiti lutkuttaa hanuriaan eikä masunalusta. Aamulla töihin lähtiessä tsekkasin mitä siellä hännän alla näkyy ja ihanhan se oli punottava koko pyllyreiän ympärys. Mietin koko päivän töissä mihin kohti saan ajan eläinlääkärille työvuorojeni kanssa, jos ei anaalirauhasia saa itse tyhjennettyä. Kotiin ehdittyäni käytin koiran tarpeillaan ja vein kylppäriin, että suihkuttelen sen persiin ja katson mikä on tilanne. No siellähän oli ihan jo patti noussut, kiukkuisen punainen. Ei muuta kuin nettiin selaamaan lääkäreiden aukioloja ja Univetiltä saatiin heti aika, joten koira kiesille ja menoksi. Eläinlääkärin huoneeseen kun päästiin sisälle ehdin juuri sanoa lääkärille, että tämä on sitten semmoinen tapaus että se tarvii vähän aikaa ennen kuin siihen voi alkaa kajota. Ja tokikin koira kiipesi lekurin syliin ennen kuin sain lauseen loppuun... Lääkärillä nauratti että jaa, ihan heti ei uskois mutta luotetaan omistajan kokemukseen. Varalta laitettiin kuonokoppa, koska anaalipaiseiden hoidossa on kuulemma nähny vaikka minkämoista painia, kipeitä kun ovat käsitellä. Kipeäähän tuo näytti tekevän, koira ihan puuskutti pikku itkujen säestämänä, mutta mitään jäävesilätäköistä tuttuja kuolinkirkumisia ei kuulunut ja hienosti paikallaankin seisoi Penni kun masun alta sievästi tuin. Nyt sitten syödään antibioottia ja kipulääkettä ja jos näyttää että lähtee paranemaan, jälkitarkastus sterkan yhteydessä parin viikon kuluttua. On se ilmeisesti pari kertaa ulkoa tullessa vähän häirinnyt kun on kuono kielineen yrittänyt eksyä peräpäähän, mutta muuten vaikuttaisi rauhalliselta.
Pitänee alkaa säännöllisesti tyhjentelemään ne rauhaset, jotta vältytään uusinnalta.
Loppukevennykseksi kuva viikkojemme kohokohdasta, telkkarissa on alkamassa Hyvät ja huonot uutiset ja olemme asettuneet mukavasti.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti