Rimadylistä aina eläinlääkäri muistaa varottaa, että se pitää säilyttää koiran ulottumattomissa, koska monen haukun suussa se vaan maistuu liian hyvältä. Tämän varoituksen antoi lääkäri matkaamme Pennin anaalirauhasreissultakin. Lääkkeet päätyivätkin koiran ulottumattomiin, ne odottivat kiltisti minigrip pussissaan antibioottien rinnalla isommassa pussissa keittiön hyllyllä. Joku unohtui yhtälöstä.
Sunnuntaina aamulla heräsin ääneen,joka syntyy kun jotain putoaa. Penni oli kainalossa, Elvistä ei näkynyt. Koira riensi uteliaana edeltä tarkistamaan, mistä ääni oli lähtöisin ja minä kurvasin flunssan uuvuttamana hieman hitaammin perässä. Keittiön lattialta löytyi yllätetynnäköinen Elvis the Hemuli, sekalaista sälää keittiötasolta sekä Rimadyliä...
Ehdin saapuessani nähdä koiran rouskuttavan jotain, eli ainakin yhden ehti Penni ilmeisesti lääkkeistä imuroida kitaansa. Keräsin nopeasti loput lääkkeet lattialta ja havaitsin, että Hemuli oli mitä ilmeisimmin taistellut lääkepussin kanssa ties kuinka kauan jo siinä tasolla, johon se oli saanut pudotettua hyllyltä pussin ja muuta tavaraa. Minigrip pussissa oli runsaasti pienten terävien hampaiden jättämiä reikiä. Tasolta löytyi myös vielä yksi syömätön lääke. Röhäisen ja unenpöpperöisen pään sumentamana tein pikaisen laskutoimituksen ja totesin, että seitsemän pilleriä puuttuu. Hienoa. Siis todella upeeta. Herra "mulle vain märkäruokaa kastikkeella" oli siis päättänyt kiinnostua vastoin kaikkia odotuksia lääkkeistä.
Netti päälle, päivystävän eläinlääkärin numeroa hakuun ja soittamaan. Lääkärissä eivät uskoneet kissan lääkkeitä syöneen, kehottivat oksettamaan koiran, joka todennäköisemmin oli imaissut kerralla useamman siitä lattialta ja antamaan perään vielä lääkehiiltä. Siispä suolapalloa pyörittämään ja semmoinen Prinsessan kitusiin. Ja oksensihan se, sulanutta iltaruokaa ja solmuluun palasen, ihan kunnon laatan ja tokikin keittiön matolle. Pikainen yrjöjen siivous ja sitten nenä vuotaen autoon ja isolle kylälle lääkehiilen hakuun. Apteekin täti varmaan oletti, että tulen noutamaan flunssalääkettä rohistessani sisälle, mutta hiilien kanssa sieltä poistuin ja sitten vaan kotiin survomaan hiiltä elukoihin.
Koira ei osoittanut koko päivänä minkäänmoista oiretta, mutta kissa oli vaisu ja piilotteli. Aina sen löytäessäni se kohta vaihtoi uuteen piiloon. Kävi kuitenkin syömässä ja laatikollaan ja tervehti aina kun sitä kävin jututtamassa, joten emme lähteneet lääkäriin vaikka olin ainakin viidesti kahden vaiheilla.
Nyt kissa on saanut syödäkseen vain märkäruokaa ja olen lisännyt siihen aina vettä, ajatuksena varmistaa munuaisten huuhtelu. Hyvin näyttää uppoavan vedellä jatkettu sapuska, mutta miksipä ei, kun tyypin mielestä kastikkeet on parhautta. Verikokeissa voisi tosin käydä, mutta toisaalta taas miksi? Mitään muuta ei taida olla tehtävissä, kuin ostaa ylihinnoiteltuja Hillssin tai RC:n lääkesapuskoja, joiden sisältöön ja tehoon en usko lainkaan. Eivät kuulu tavan ruokinakaan siihen ryhmään jota ostaisin, maissia ja venhää saa kaupasta halvemmallakin.
Jo seuraavana päivänä Elvis oli normaali. Mietin vain mikä sai kissan ryhtymään näin itsetuhoiseen tekoon, joka vielä meinasi karata käpälästä laajennetuksi itsemurhaksi? Mielestäni Heemu on vaikuttanut ihan onnelliselta rellottaessaan yöt kainalossani huolehtimassa vasemman kyljen lämmityksestä, Pennin vastatessa oikeasta. Myöskin järjestämäni reality tv on ollut mieluisan oloinen. Virittelin ulkolintujen ruokintapisteen kissan raapimapuulta suoraan näköyhteyteen. Ainoa epäkohta Kingin elämässä taitaa olla kevennetty ruokavalio, jotta paino pysyisi kurissa. (Tosin vaihtaisi se varmaan koirankin pois kahdesti miettimättä) Syyttäkäämme siis tästäkin välikohtauksesta nälkää, tuota ihanaa tekosyytä, sekä ajattelematonta emäntää.
Kaikenlaista hulluutta on muutenkin liikkeellä, tänä aamuna täräytin hetken mielijohteesta koiran autoon yövuorosta kotiutuessani ja ajelimme hallille agiliitämään hetkeksi. Tuli vaan semmoinen olo, että koiran pitää päästä NYT vähän irrottelemaan kaiken joutenmakaamisen jälkeen, jota tämä käsittämättömän sinnikäs ja äkäinen flunssani on aiheuttanut. Eikähän tästä meiltä ole kuin 10 min ajo esteille. Vaan kylläpä me makeasti nukuttiinkin pikku voimistelun päälle :)
Sunnuntaina aamulla heräsin ääneen,joka syntyy kun jotain putoaa. Penni oli kainalossa, Elvistä ei näkynyt. Koira riensi uteliaana edeltä tarkistamaan, mistä ääni oli lähtöisin ja minä kurvasin flunssan uuvuttamana hieman hitaammin perässä. Keittiön lattialta löytyi yllätetynnäköinen Elvis the Hemuli, sekalaista sälää keittiötasolta sekä Rimadyliä...
Ehdin saapuessani nähdä koiran rouskuttavan jotain, eli ainakin yhden ehti Penni ilmeisesti lääkkeistä imuroida kitaansa. Keräsin nopeasti loput lääkkeet lattialta ja havaitsin, että Hemuli oli mitä ilmeisimmin taistellut lääkepussin kanssa ties kuinka kauan jo siinä tasolla, johon se oli saanut pudotettua hyllyltä pussin ja muuta tavaraa. Minigrip pussissa oli runsaasti pienten terävien hampaiden jättämiä reikiä. Tasolta löytyi myös vielä yksi syömätön lääke. Röhäisen ja unenpöpperöisen pään sumentamana tein pikaisen laskutoimituksen ja totesin, että seitsemän pilleriä puuttuu. Hienoa. Siis todella upeeta. Herra "mulle vain märkäruokaa kastikkeella" oli siis päättänyt kiinnostua vastoin kaikkia odotuksia lääkkeistä.
Netti päälle, päivystävän eläinlääkärin numeroa hakuun ja soittamaan. Lääkärissä eivät uskoneet kissan lääkkeitä syöneen, kehottivat oksettamaan koiran, joka todennäköisemmin oli imaissut kerralla useamman siitä lattialta ja antamaan perään vielä lääkehiiltä. Siispä suolapalloa pyörittämään ja semmoinen Prinsessan kitusiin. Ja oksensihan se, sulanutta iltaruokaa ja solmuluun palasen, ihan kunnon laatan ja tokikin keittiön matolle. Pikainen yrjöjen siivous ja sitten nenä vuotaen autoon ja isolle kylälle lääkehiilen hakuun. Apteekin täti varmaan oletti, että tulen noutamaan flunssalääkettä rohistessani sisälle, mutta hiilien kanssa sieltä poistuin ja sitten vaan kotiin survomaan hiiltä elukoihin.
Koira ei osoittanut koko päivänä minkäänmoista oiretta, mutta kissa oli vaisu ja piilotteli. Aina sen löytäessäni se kohta vaihtoi uuteen piiloon. Kävi kuitenkin syömässä ja laatikollaan ja tervehti aina kun sitä kävin jututtamassa, joten emme lähteneet lääkäriin vaikka olin ainakin viidesti kahden vaiheilla.
Nyt kissa on saanut syödäkseen vain märkäruokaa ja olen lisännyt siihen aina vettä, ajatuksena varmistaa munuaisten huuhtelu. Hyvin näyttää uppoavan vedellä jatkettu sapuska, mutta miksipä ei, kun tyypin mielestä kastikkeet on parhautta. Verikokeissa voisi tosin käydä, mutta toisaalta taas miksi? Mitään muuta ei taida olla tehtävissä, kuin ostaa ylihinnoiteltuja Hillssin tai RC:n lääkesapuskoja, joiden sisältöön ja tehoon en usko lainkaan. Eivät kuulu tavan ruokinakaan siihen ryhmään jota ostaisin, maissia ja venhää saa kaupasta halvemmallakin.
Jo seuraavana päivänä Elvis oli normaali. Mietin vain mikä sai kissan ryhtymään näin itsetuhoiseen tekoon, joka vielä meinasi karata käpälästä laajennetuksi itsemurhaksi? Mielestäni Heemu on vaikuttanut ihan onnelliselta rellottaessaan yöt kainalossani huolehtimassa vasemman kyljen lämmityksestä, Pennin vastatessa oikeasta. Myöskin järjestämäni reality tv on ollut mieluisan oloinen. Virittelin ulkolintujen ruokintapisteen kissan raapimapuulta suoraan näköyhteyteen. Ainoa epäkohta Kingin elämässä taitaa olla kevennetty ruokavalio, jotta paino pysyisi kurissa. (Tosin vaihtaisi se varmaan koirankin pois kahdesti miettimättä) Syyttäkäämme siis tästäkin välikohtauksesta nälkää, tuota ihanaa tekosyytä, sekä ajattelematonta emäntää.
Kaikenlaista hulluutta on muutenkin liikkeellä, tänä aamuna täräytin hetken mielijohteesta koiran autoon yövuorosta kotiutuessani ja ajelimme hallille agiliitämään hetkeksi. Tuli vaan semmoinen olo, että koiran pitää päästä NYT vähän irrottelemaan kaiken joutenmakaamisen jälkeen, jota tämä käsittämättömän sinnikäs ja äkäinen flunssani on aiheuttanut. Eikähän tästä meiltä ole kuin 10 min ajo esteille. Vaan kylläpä me makeasti nukuttiinkin pikku voimistelun päälle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti