maanantai 29. syyskuuta 2014

Syysterveiset, syysterveiseeet

Hups, hieman on päässyt taas vierähtämään aikaa edellisestä kirjailusta. Mutta tässä on ollut kaikenlaista kiirettä ja puuhaa ja intiaanikesä ja googlekin tökki mulla pahan kerran pitkän aikaa, Picasaankaan en sitten päässyt. Ja seli seli.

Kukaan ei varmaan ylläty, että kun kesä oli mitä oli, Penni lähinnä ui


ja ui


ja ui



Itse aloitin kesäilyn toukokuussa lomareissulla Italiaan. Siskoni kanssa pakenimme minun nelikymppisiä sinne. Käytiin mutka Roomassa (jaVatikaanissa) ja Sorrennossa ja olipa kyllä ihanaa! Sorrento oli tosi kaunis jo itsessään, mutta sieltä tehtiin aivan ihania retkiä. Kävimme mm. Pompein raunioilla, Amalfin rannikon uskomattomissa maisemissa, Vesuviuksen valloituksessa, sekä Caprin saarella. Tässä näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta Vesuviukselle



Ja se ruoka...



Keväällä ja kesällä ehdittiin tapaamaan tietenkin myös Sypeä ja Piiaa perheineen aika useinkin ja paljon mahtui tuohon alkukesään jaettua surua ja iloa heidän kanssaan, hautajaisista häihin.




Kotipuolessa käydessä moikattiin myös tervuja mallia Valkohampaan ja Maaruskan, elikkäs Topi ja Teksa



Esittelin Pennille isän luota lenkkeillessä paikan, jossa minun nuoruudessani oli ratsastustalli ja fiilistelimme hetken siellä



Heinäkuussa otin ja toteutin piiiiitkään haaveilemani Oman Kodin oston. Löytyi niin meidän näköinen koti, että se oli pakko saada. Paritalo, jossa ei ole yhteistä seinää naapurin kanssa ja ihana, sopivan kokoinen aidattu piha. Suosikkimaastot kävelymatkan päässä ja uimalammillekin automatka lyheni melkein vartin.

Ylpeinä olemmekin kesän pöristelleet ruohoa Omasta Pihasta uudella Stigalla! Pennin mielestä ihan parhautta olisi paimentaa ja kurmuttaa leikkuria, mutta turvallisuuden nimissä täytynee olla tylsimys ja kieltää moinen harrastus.



Meillä on myös oma omenapuu, jonka pudonneet antimet näyttävät kelpaavan koirallekin. Yhden tai kaksi on prinsessa käynyt päivittäin omppuja rouskuttamassa maasta. Toivotaan että se todellakin pitää lääkärin loitolla. Itse olen opetellut omenahillon tekemistä.



Elvis on löytänyt uudesta kodista uusia näköaloja, jahka selvisi pari päivää kestäneestä muuttoahdistuksesta itkuineen. Ulos on mahtava tiirailla ikkunasta ja jopa terassille on herra uskaltautunut monta monituista kertaa jo. Välillä jopa mouruaa takaovella, että mentäiskö taas jännittämään pihalle. Kovin vaativainen on herrasta tullut, jos istun läppärin ääressä, Elvis vääntyy näppikselle tai sen viereen ja läppää tassulla olkapäälle jos ei rapsutuksia ja huomiota ala herua




Tänään tuli sitten talveksi polttopuita, meidän kodissa kun on varaava takka. Pennin kanssa kahteen naiseen roudattiin klapit etupihalta takapihalle vajan eteen ja siitä minä lapoin puut suojaan vajaan, Pennin levitellessä omaa osuuttaan pitkin tonttia ja puuhastellessa sytykkeitä.




Toivottavasti elo tässä kodissa jatkuukin näin autuaana, ainakin nyt me ollaan kaikki onnemme kukkuloilla!


Ei kommentteja: