Manaaja

Meillä häädetään taas hormoonihirviötä. Tikit saatiin kunnialla pois ja niidenkään kolosista ei enää tihkuttele mitään. Antura on sievän vaaleanpunainen, sillain tyttömäisesti. Mutta jalan parantumista odotellessa ehti iskeä kauhea pesänrakennusvimma koiraan. Yksi pesä on mitä ilmeisimmin tässä minun läppäripöydän virkaa toimittavan pikkupöytäni alla. Se on ennen ollut kissan suosiossa, mutta nyt sinne pyrkii koira joka käänteessä, pöytä heiluen. Kissalle annetaan pahaa silmää jos sinne yrittää. Jotain Penni ilmeisesti vartioi myös kylppärissä tai saunassa, koskapa yksinollessaan makuupaikka on yhtäkkiä vaihtunut kylppäriin. Viimeinen pisara emännän hermoille tuli toissailtana, kun hihnassa katujen tallaamisesta virtoja kerännyt, pesäänsä suojeleva belgiemo kävi yks kaks kissan päälle, ihan syyttä suotta. Ei onneksi purrut oikeasti, mutta tukisteli turkista kunnes ehdin puuttua tilanteeseen. Elvis selvisi siis ilman ruumiillisia vaurioita pesinnänhäirinnästä, mutta henkisiä vammoja tuli sen verran, että täräyttihe siihen paikkaan anaalit tyhjäksi.

teiniposeeraus peilin edessä

Joten viis jalkasiteen valumisesta, hirviön manaaminen muille maille alkoi heti seuraavana päivänä metsälenkillä, jonka varrella tehtiin muutamaankin kohtaan esine-etsintöjä. Ihan ei ollut neidillä nenä auki, mutta ihan sitkeää työskentelyä se kuitenkin esitti ja pääasia että sai tekemistä.

Tänään käytiin aamupäivästä agilitaamassa ja olipa koiralla hauskaa! Se veti häntä tötteröllä ja sylki suusta lentäen kauhealla voimalla pikku ratapätkät jotka sille ohjailin ja taisteli palkkapatukassa silmät palaen. Jalan takia laitoin rimat aika alas, oli sitä virtaa eläimessä niin paljon, että tukisiteestä huolimatta arvelin liian tujujen jarrutusten ja kurvien olevan vielä huono idea.

kolmen hypyn ja kahden putken ratapätkä

Nyt kun vaan pysyisi kelit tämmöisinä suotuisampina, sopiva tuuli ja vähän verenimijöitä, niin kyllä me taas tuo monsteri maillensa saadaan. Mieluummin kuiten ennemmin kuin myöhemmin. Pliis.