Helteitä se vaan pitelee eikä me saada mennä rantaan. Voin vaan kuvitella miten Pennillä sidokset hautoo kun on niin kuuma. Ollaan kyllä suihkuteltu haavaa ja otettu ilmakylpyjä tokoillen ja nameja etsien, ettei rinsessa ehdi muistaa työn touhussa haavan nuolemista.
Ekana päivänä sidoksia vaihdellessa meinasi tulla tuskanhikikin, se näytti niin helpolta se sitominen ja pehmustaminen kun koira oli taju kankaalla ja yksi hoitaja sitoi ja toinen avusti. Kotona olikin sitten eläväinen potilas ja saman ötökän utelias nenä avustajan virkaa toimittamassa. Eli tiellä. No, tästä neuvoteltiin koiran kanssa ja sitten se alkoi sujua yhteisymmärryksessä.
Kauluria ei onneksi ole tarvittu, suuren suuret kiitokset tästä Minnalle ja Veeralle jotka ovat toimineet lapsenlikkoina minun pitkien työvuorojeni ajan. Minun kotona ollessani Penni ei ole sidoksiin kajonnut, kun sen on siltä kieltänyt. Toivottavasti viimeisetkin tikilliset päivät menevät ilman takapakkeja, että päästään palamaan normaalimpaan arkeen.
Virtaa alkaa kuitenkin kertyä tuohon hupakkoon. Tilannetta ei yhtään helpota se, että valeraskausoireet puskee päälle. Olin suunnitellut tähän kovasti paljon äksöniä, agilityä, lenkkeilyä ja muuta puuhaa, että koiran ajatukset pysyisivät muualla. Mutta pesänrakennusta on kovasti viritelty ja esim. skitsoiltu ihan bitchinä hoitotädin eunukkiurokselle.
Kauhean tylsää on tämmöinen sairastupa-aika, koiralle ja emännälle, sisällä varjossa ja viileässä nököttäessä. Mutta no, enpähän ole polttanut nahkaani tuolla auringon paahteessa :P
Ekana päivänä sidoksia vaihdellessa meinasi tulla tuskanhikikin, se näytti niin helpolta se sitominen ja pehmustaminen kun koira oli taju kankaalla ja yksi hoitaja sitoi ja toinen avusti. Kotona olikin sitten eläväinen potilas ja saman ötökän utelias nenä avustajan virkaa toimittamassa. Eli tiellä. No, tästä neuvoteltiin koiran kanssa ja sitten se alkoi sujua yhteisymmärryksessä.
Kauluria ei onneksi ole tarvittu, suuren suuret kiitokset tästä Minnalle ja Veeralle jotka ovat toimineet lapsenlikkoina minun pitkien työvuorojeni ajan. Minun kotona ollessani Penni ei ole sidoksiin kajonnut, kun sen on siltä kieltänyt. Toivottavasti viimeisetkin tikilliset päivät menevät ilman takapakkeja, että päästään palamaan normaalimpaan arkeen.
Virtaa alkaa kuitenkin kertyä tuohon hupakkoon. Tilannetta ei yhtään helpota se, että valeraskausoireet puskee päälle. Olin suunnitellut tähän kovasti paljon äksöniä, agilityä, lenkkeilyä ja muuta puuhaa, että koiran ajatukset pysyisivät muualla. Mutta pesänrakennusta on kovasti viritelty ja esim. skitsoiltu ihan bitchinä hoitotädin eunukkiurokselle.
 |
| reilu viikko viillosta |
Kauhean tylsää on tämmöinen sairastupa-aika, koiralle ja emännälle, sisällä varjossa ja viileässä nököttäessä. Mutta no, enpähän ole polttanut nahkaani tuolla auringon paahteessa :P
2 kommenttia:
Voi köpsää, mikä säkä teillä! Onneksi kylmä normikesä on palannut. Pikaista paranemista Penni-paralle.
Joo, ei enää keljuta juurikaan kun kelit on jo ulkoilukelpoiset, tikit saatu kunnialla pois ja tilipäiväkin ovella :D
Lähetä kommentti