Rintamalla tapahtuu (jotain)

Juoksu alkoi torstaina. Koiralla on kova nälkä ja nenä toimii turbovaihteella. Maailma on täynnä Tärkeitä Hajuja.

Todennäköisesti siis luonnetesti napsahtaa johonkin tuonne heinä-elokuulle, jos sattuu sopiva testi löytymään ja paikka irtoamaan. Sterkkaus siirtynee tosiaan vielä yhden juoksun päähän ja talveksi, tosin kaverille totesin, että jahka tässä valeraskauteen asti päästään niin voi olla, että olen valmis unohtamaan kaikki mätäkuut ja tarttumaan toimeen h-e-t-i.

Tällä hetkellä yritän selvitä tästä päivästä kuristamatta koiraa. Neiti näet onnistui huijaamaan itsensä kertaalleen jo takapihalle kun unohdin, että siellä on koiran eväät hangessa pakastimen sulatusta paossa. Fiksuna tyttönä toistoja ei tarvittu useampaa ja nälkäinen eläin jonottaa nyt joka tekosyystä pihisemässä tuossa takaovella. Itse olen ollut jokusen päivän sairaslomalla epämääräisen hengitystieinfektion takia, joten tulipahan tehtyä kuiten jotain hyödyllistä ja pistettyä tuo pakastimen vuosihuolto käytäntöön. Penni ja Elvis ovat hoitaneet potilasta hienosti. Näin haluan uskotella itselleni. Totuus taitaa kuitenkin olla muuta :P

Perintöä odotellessa

Uusia kuvia on vähänlaisesti, joten taidankin kuvittaa päivitykseni tällä kertaa pääosin vanhoilla muistoilla. Esimerkiksi tällaisilla, joissa koirat olivat kuin tyylilehdestä repaistuja. Kaksi samanlaista piti olla naapurilla ja itsellä ja yhdessäkin niistä sai sommiteltua harmonisen tyylikkään asetelman.

vas. Mali, Tikki, Nalle ja Saku

Agilityrintamalta sen verran, että laitoin hakemuksen vetämään seuraavallekin tasolle, jatkokurssille. Jännityksellä odotamme, kuinka käy. Kyselin myös kausikortin perään, olisihan se lysti käydä renailemassa itsenäisestikin. Penni on alkanut osoittaa kuumenemisen merkkejä jo harjoituksiin saavuttaessa, sisään mentäisiin karmit kaulassa ja jodlaten. Myös ohi juoksentelevat lajitoverit nostavat kierroksia. Välillä on tuntunut, että kontaktin saaminen on työn takana, mutta pikku jäähyn jälkeen se varatun tuuttaus yleensä katkeaa ja yhteys löytyy. Kiekoista huolimatta Penni on tehnyt hienosti töitä, vaikka allekirjoittanut on yrittänytkin hämätä ja tupeksia kaiken minkä ehtii. Kuulemma esteiden välissä ei ole suotavaa esittää rapukävelyä, vaan ohjata koiraa selkeästi pisteeltä toiselle??!! Pääsiäiseksi suunnittelimme Sypen ja Piian kanssa vuokraavamme harjoitusaikaa porukalla. Mukava nähdä miten koira toimii vähemmällä häiriöllä :) Rahaa tähän hommaan saa näköjään uppoamaan niin paljon kuin vain viitsii sijoittaa ja selkänahka kestää, mutta pääasia että on kivaa, vai?

Muistelin tuossa 90-lukua ja ensimmäisiä kokeilujani agilityn maailmassa Nallen kanssa. Oli "hieman" suoraviivaisempaa se meno silloin. Alkeistunneille saapui porukkaa kuin pipoa ja kaikki jonossa siirtyivät suoraan kokeilemaan esteitä. Kun yksi oli ylitetty, jonotettiin seuraavalle. Ja sitten sitä jo kokeiltiin muutaman esteen pätkiä. On siihen verrattuna jokseenkin muuttunut lajiin perehtyminen ja hienosäätö harjoittelussa, ennen kuin edes pääsee itse esteille :D

Saku jäähyllä lumitöistä...

Liisa oli kaivellut arkistojaan ja skannannut suureksi riemukseni vanhan kuvan jo edesmenneestä tervusakistamme. Rajasin siitä itseni pois omin luvin mutta pääasia, eli vasemmalta Saku, Nalle ja Nallen siskopuoli Wine ovat oikeutetusti esillä.

Näin vasta taas untakin pojista, kaikki oli ihanaa ja onnellista. Tosin siinä unessa minulle selvisi, että ei ne belgikoiria olleetkaan vaan poneja. Mitä taas uniin tulee, tässä yksi yö puoliheräsin siihen, että Elvis tapansa mukaan istui vieressäni ja leipoi hurjasti kehräten kylkeäni. Sen verran olin vielä unimaailmassa, että mielestäni häiriinnyin siitä että kissa lauloi keskellä yötä sängyssäni jotain Whitesnaken biisiä.

Semmosta tällä kertaa. Näillä mennään eteen päin.