Pennin leikkuuhaava on parantunut kivasti. Koira on ollut nöyrä ja uskonut kun on kielletty koskemasta ja tähän asti ainakin olemme pärjänneet ilman kauluria, pelkästään haavapuvun ja jatkuvan läsnäolon kanssa. Yksin en kuitenkaan koiraa pelkän haavapuvun kanssa jättäisi, Penni on tullut jopa silmänkantaman päähän odottamaan kodinhoitohuoneeseen sillä välin kun käyn suihkussa.
Tuo kaulurilta pelastanut potkupuku istuu kyllä normaalisti ihan hyvin, mutta olen minä sen ansiosta saanut muutamat niin makeat naurut, kun se tahtoo maatessa venyä ja vanua taakse päin. Nyt on menossa vrk 8 leikkauksen jälkeen ja olen hyvin tyytyväinen, että puvusta päästään parin päivän päästä eroon, eikä Pennikään sitä varmaan varsinaisesti jää kaipaamaan. Hupaisista tilanteista huolimatta olen taipuvainen uskomaan, että siinä piilee myös tapaturmariski.
Penni on pari kertaa makuulta noustessa onnistunut sujauttamaan takajalkansa potkupukunsa sisälle. Ekalla kerralla se ehti jo kehitellä pikku riehumiset ennen kuin ehdin hätiin. Ilmeisesti opastus meni kuitenkin tässä asiassa kerralla perille. Eilen aamulla kun noustiin unilta, minä lähdin heti kiskomaan ulkovaatteita päälle, että käydään pikapissalla ja laitetaan auto roikkaan. Koira ei ilmestynytkään hääräämään rinnalle, istui vaan hiljaa pedillä ja tuijotti. Lopulta kengät jalkaan vedettyäni menin katsomaan mikä nyt on oikein vikana. Aika upea imitaatio amputoiduista takajaloista oli koiralla esittää, alkoi ihan naurattaa ja nyt harmittaa etten ottanut kuvaa. Onneksi ne jalat oli kuitenkin vielä tallessa siellä puvun sisällä, ei tarvinnut kuin penkoa ne esiin ja vapaiksi ja sitten alkoi iloinen ulkoiluhössötys. Eilen illalla, kun olimme jo levolla ja laitoin kirjaa pois ja kurotuin sammuttamaan lukuvaloa, ihmettelin koiran asentoa ja huomasin, että nyt sillä epelillä olikin etujalka siellä puvun sisällä! Nauraa hörisin ääneen jalkaa vapaaksi pujotellessani ja repesin ihan täysin, kun toimituksen aikana koira onnistui tunkemaan päänsäkin kauluksesta sinne vaatteensa sisälle :D Eikä hupi siihen loppunut. Tänä aamuna alotin päiväni hirnumalla taas ääneen, kun Penni heräämiseni huomattuaan kääntyi paikallaan ja peräsin laahaten ähisi etujaloillaan vetäen kainalooni. No, kuinkas muutenkaan, kun puku oli valahtanut nilkkoihin ja liikehdintä ja ulkomuoto toivat mieleen hylkeen.
Tänään lenkille lähtiessämme ei kyllä enää edes naurattanut, kun puku valahti kahta porrasta etuovelta laskeutuessa ja koira onnistui saamaan sumppuun molemmat takajalkansa SEKÄ toisen etujalan. No, pudotus ei olisi ollut korkea vaikka Penni olisi kompastunutkin, mutta silti ei hyvä juttu.
Pari päivää vielä... Jaksaa jaksaa...
Kissakin yritti toissailtana järjestää koiraan vähän vauhtia, mutta ehdin väliin hillitsemään tilanteen. Olimme koiran kanssa jo makuulla, kun Hemuli alkoi yhtäkkiä vetää hurjaa rallia talossa. Hetken ihmettelin mitä se nyt touhuaa ja rauhottelin koiran, joka oli revetä nahoistaan ja singahtaa sekaan poukkoilemaan. Samassa selvisi syykin kissan kilareihin, kun toipilasmakkariimme pörähti sekopäinen puolipökertynyt kärpänen (joulukuussa!!) sinkoilemaan pitkin seiniä ja kattoa, Elvis perässä liitäen. Pienellä avustuksellani kissa sai saaliinsa ja lisää pörriäisiä ei ole näkynyt. Pliis, kärpäset ja muut ärsytykset kuuluu kesään, antakaa meidän edes talvehtia rauhassa.
Tuo kaulurilta pelastanut potkupuku istuu kyllä normaalisti ihan hyvin, mutta olen minä sen ansiosta saanut muutamat niin makeat naurut, kun se tahtoo maatessa venyä ja vanua taakse päin. Nyt on menossa vrk 8 leikkauksen jälkeen ja olen hyvin tyytyväinen, että puvusta päästään parin päivän päästä eroon, eikä Pennikään sitä varmaan varsinaisesti jää kaipaamaan. Hupaisista tilanteista huolimatta olen taipuvainen uskomaan, että siinä piilee myös tapaturmariski.
Penni on pari kertaa makuulta noustessa onnistunut sujauttamaan takajalkansa potkupukunsa sisälle. Ekalla kerralla se ehti jo kehitellä pikku riehumiset ennen kuin ehdin hätiin. Ilmeisesti opastus meni kuitenkin tässä asiassa kerralla perille. Eilen aamulla kun noustiin unilta, minä lähdin heti kiskomaan ulkovaatteita päälle, että käydään pikapissalla ja laitetaan auto roikkaan. Koira ei ilmestynytkään hääräämään rinnalle, istui vaan hiljaa pedillä ja tuijotti. Lopulta kengät jalkaan vedettyäni menin katsomaan mikä nyt on oikein vikana. Aika upea imitaatio amputoiduista takajaloista oli koiralla esittää, alkoi ihan naurattaa ja nyt harmittaa etten ottanut kuvaa. Onneksi ne jalat oli kuitenkin vielä tallessa siellä puvun sisällä, ei tarvinnut kuin penkoa ne esiin ja vapaiksi ja sitten alkoi iloinen ulkoiluhössötys. Eilen illalla, kun olimme jo levolla ja laitoin kirjaa pois ja kurotuin sammuttamaan lukuvaloa, ihmettelin koiran asentoa ja huomasin, että nyt sillä epelillä olikin etujalka siellä puvun sisällä! Nauraa hörisin ääneen jalkaa vapaaksi pujotellessani ja repesin ihan täysin, kun toimituksen aikana koira onnistui tunkemaan päänsäkin kauluksesta sinne vaatteensa sisälle :D Eikä hupi siihen loppunut. Tänä aamuna alotin päiväni hirnumalla taas ääneen, kun Penni heräämiseni huomattuaan kääntyi paikallaan ja peräsin laahaten ähisi etujaloillaan vetäen kainalooni. No, kuinkas muutenkaan, kun puku oli valahtanut nilkkoihin ja liikehdintä ja ulkomuoto toivat mieleen hylkeen.
 |
| Hylkeenperä |
Tänään lenkille lähtiessämme ei kyllä enää edes naurattanut, kun puku valahti kahta porrasta etuovelta laskeutuessa ja koira onnistui saamaan sumppuun molemmat takajalkansa SEKÄ toisen etujalan. No, pudotus ei olisi ollut korkea vaikka Penni olisi kompastunutkin, mutta silti ei hyvä juttu.
Pari päivää vielä... Jaksaa jaksaa...
Kissakin yritti toissailtana järjestää koiraan vähän vauhtia, mutta ehdin väliin hillitsemään tilanteen. Olimme koiran kanssa jo makuulla, kun Hemuli alkoi yhtäkkiä vetää hurjaa rallia talossa. Hetken ihmettelin mitä se nyt touhuaa ja rauhottelin koiran, joka oli revetä nahoistaan ja singahtaa sekaan poukkoilemaan. Samassa selvisi syykin kissan kilareihin, kun toipilasmakkariimme pörähti sekopäinen puolipökertynyt kärpänen (joulukuussa!!) sinkoilemaan pitkin seiniä ja kattoa, Elvis perässä liitäen. Pienellä avustuksellani kissa sai saaliinsa ja lisää pörriäisiä ei ole näkynyt. Pliis, kärpäset ja muut ärsytykset kuuluu kesään, antakaa meidän edes talvehtia rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti