No toivottavasti ei sentään osu liikenteeseen väkivaltaisia pukkeja, mutta M.A.Nummisen kipale purevasta pukista on meillä jo Joulun perinne.
.jpg)
Pennin leikkaus alkaa olla onnellisesti historiaa. Toki yhä vähän pohdituttaa tuoko muutos tullessaan virtsankarkailua, kiinnikkeitä tahi höttökarvaa. Irtokarvaa on ainakin ollut jo jokunen viikko ihan suut ja silmät ja vaatteet ja jääkaapitkin täyteen. Neiti myös nostelee jalkaa lenkeillä...
Jokunen päivä sitten ehdin metsässä ulkoillessamme kiroilla jo varmaan ääneenkin, kun yhtäkkiä meitä kohti kirmasi kaksi irrallaan olevaa koiraa. Nopean aivoriihen jälkeen laskin Penninkin vapaaksi ja toivoin parasta ja samalla näin, että irtokoirien omistajakin ilmestyi onneksi rinteen päälle hälytysläheisyyteen. Oli kerrankin hyvä tuuri ja nämä kaksi karvakorvaa olivat selväpäisiä, kohteliaita ja puhuivat hienosti koiraa! Molemmat jäivät sopivan matkan päähän eivätkä sännänneet suoraan iholle ja alkoivat esittää rauhoittelua ja alistuviakin elkeitä kun Penni nosti selkäharjaksen pystyyn ja näytti niin isolta kuin pulikuljotit vain ilman tukkaa voivat. Koirat lähtivät juoksemaan omistajaansa kohti ja Penni jo lähti perään. Minäkin kutsuin omaani ja koko kööri pysähtyi rinteeseen pohtimaan, kenen kutsua tässä nyt pitäisi kuunnella ja mille aletaan. Kaikki päättivät onneksi palata omien emojensa suojiin ja Penni ainakin sai kehut hienosti menneestä kohtaamisesta. Prinsessa tosin jo näytti siltä, että olisikin voinut olla kiva leikkiä noiden kahden kanssa.
Agiliitämässä ollaan käyty kertaalleen leikkauksen jälkeen, sillain sievästi. Koiralla oli sairaslomalta vielä ylimääräistä potkua ja jonkinmoista ohjaustehostinta olisin ollut vailla.
Penni sai Mustilta ja Mirriltä kokeiluun jotain salaperäistä, nimetöntä kuivamuonaa kilotolkulla. Ruokia on kolmea eri makua, kalkkuna, lammas ja kala. Vehnän sijasta kaikissa on perunaa. Kevyempää tuo ruoka on kuin aiemmin ostamani ruuat (Taste of the Wild, Canagan), mutta toisaalta nyt steriloinnin jälkeen se ei varmasti ole huono asia. Pari viikkoa tuota testiruokaa olen nyt syöttänyt raakaruuan ohella, enkä ole vielä löytänyt huomauttamista. Nappulakokokin on jees, eikä hajukaan tukahduta. Pennillä on vaan nyt leikkauksen jälkeen aamuöisin närästellyt enemmän, en usko että se liittyy nuihin nappuloihin mitenkään, mutta pitää hakea tuota iltaruokintaa vielä kohdilleen, ettei vatsa tyhjenisi yöllä.
Onneksi viimeinkin tuli lunta! Ollaan ehditty jo kahdesti potkurihurjastelemaankin. Tänään sitten näytti koko kylän kalusto olevan liikkeellä hiekottamassa väyliä, joten toivottavasti lunta tulee pian lisää. Nälkä kasvaa syödessä.
Mr Kissakin uskaltautui lumiselle terassille vaikka yleensä lumi tassuissa on ollut yök ja pakkasilmaa on nuuhkittu vain hetki oven raosta. Mutta kun Elvis sattui näkemään oven auetessa, että ruokapaikalta lehahti lentoon tinttejä, niin pakkohan se oli hiipiä lähemmäs ihmettelemään olisiko niitä lisää.
Joululahjaksi Penni sai Fetch'N Treat pelin ja paketti aukaistiin jo eilen, kun ei me ehditä varsinaisesti Joulua viettämään. Ja kun minä välttelin siivoamista. Pelissä on ollut kivasti aivojumppaa eilen ja tänään, mutta mekanismi on vähän heppoinen ja toimii jos toimii. Peliin siis pitäisi koiran oppia pudottamaan tennispallo yläreiästä ja pallo ulostautuessaan vapauttaa sisään ladattuja nameja.
Pennin leikkaus alkaa olla onnellisesti historiaa. Toki yhä vähän pohdituttaa tuoko muutos tullessaan virtsankarkailua, kiinnikkeitä tahi höttökarvaa. Irtokarvaa on ainakin ollut jo jokunen viikko ihan suut ja silmät ja vaatteet ja jääkaapitkin täyteen. Neiti myös nostelee jalkaa lenkeillä...
Jokunen päivä sitten ehdin metsässä ulkoillessamme kiroilla jo varmaan ääneenkin, kun yhtäkkiä meitä kohti kirmasi kaksi irrallaan olevaa koiraa. Nopean aivoriihen jälkeen laskin Penninkin vapaaksi ja toivoin parasta ja samalla näin, että irtokoirien omistajakin ilmestyi onneksi rinteen päälle hälytysläheisyyteen. Oli kerrankin hyvä tuuri ja nämä kaksi karvakorvaa olivat selväpäisiä, kohteliaita ja puhuivat hienosti koiraa! Molemmat jäivät sopivan matkan päähän eivätkä sännänneet suoraan iholle ja alkoivat esittää rauhoittelua ja alistuviakin elkeitä kun Penni nosti selkäharjaksen pystyyn ja näytti niin isolta kuin pulikuljotit vain ilman tukkaa voivat. Koirat lähtivät juoksemaan omistajaansa kohti ja Penni jo lähti perään. Minäkin kutsuin omaani ja koko kööri pysähtyi rinteeseen pohtimaan, kenen kutsua tässä nyt pitäisi kuunnella ja mille aletaan. Kaikki päättivät onneksi palata omien emojensa suojiin ja Penni ainakin sai kehut hienosti menneestä kohtaamisesta. Prinsessa tosin jo näytti siltä, että olisikin voinut olla kiva leikkiä noiden kahden kanssa.
Agiliitämässä ollaan käyty kertaalleen leikkauksen jälkeen, sillain sievästi. Koiralla oli sairaslomalta vielä ylimääräistä potkua ja jonkinmoista ohjaustehostinta olisin ollut vailla.
Penni sai Mustilta ja Mirriltä kokeiluun jotain salaperäistä, nimetöntä kuivamuonaa kilotolkulla. Ruokia on kolmea eri makua, kalkkuna, lammas ja kala. Vehnän sijasta kaikissa on perunaa. Kevyempää tuo ruoka on kuin aiemmin ostamani ruuat (Taste of the Wild, Canagan), mutta toisaalta nyt steriloinnin jälkeen se ei varmasti ole huono asia. Pari viikkoa tuota testiruokaa olen nyt syöttänyt raakaruuan ohella, enkä ole vielä löytänyt huomauttamista. Nappulakokokin on jees, eikä hajukaan tukahduta. Pennillä on vaan nyt leikkauksen jälkeen aamuöisin närästellyt enemmän, en usko että se liittyy nuihin nappuloihin mitenkään, mutta pitää hakea tuota iltaruokintaa vielä kohdilleen, ettei vatsa tyhjenisi yöllä.
Onneksi viimeinkin tuli lunta! Ollaan ehditty jo kahdesti potkurihurjastelemaankin. Tänään sitten näytti koko kylän kalusto olevan liikkeellä hiekottamassa väyliä, joten toivottavasti lunta tulee pian lisää. Nälkä kasvaa syödessä.
Mr Kissakin uskaltautui lumiselle terassille vaikka yleensä lumi tassuissa on ollut yök ja pakkasilmaa on nuuhkittu vain hetki oven raosta. Mutta kun Elvis sattui näkemään oven auetessa, että ruokapaikalta lehahti lentoon tinttejä, niin pakkohan se oli hiipiä lähemmäs ihmettelemään olisiko niitä lisää.
Joululahjaksi Penni sai Fetch'N Treat pelin ja paketti aukaistiin jo eilen, kun ei me ehditä varsinaisesti Joulua viettämään. Ja kun minä välttelin siivoamista. Pelissä on ollut kivasti aivojumppaa eilen ja tänään, mutta mekanismi on vähän heppoinen ja toimii jos toimii. Peliin siis pitäisi koiran oppia pudottamaan tennispallo yläreiästä ja pallo ulostautuessaan vapauttaa sisään ladattuja nameja.
2 kommenttia:
Meidän koira ei millään ole älynnyt tuon pelin ideaa...?
Penni pääsi äkkiä jyvälle, mutta ei ollut niin kestävä vempele, että oltais ehditty kunnolla idea oppia. Jumittui se mekanismi parin harjoituskerran jälkeen, eikä antanut enää nameja. Ei jatkoon.
Lähetä kommentti