Elo alkaa laskeutua uomiinsa ja hormoonimonsteri on ahdistettu piiloonsa tältä erää.
Ollaan katseltu taas mahdollisuuksia kokeilla vähän agiliitoa, mutta tavallisten seurojen treeneihin pääseminen, puhumattakaan alkeiskursseista joita ei ole, vaikuttaa salatieteeltä. Kokeilevasti laitoin sähköpostia yksityiselle firmalle, joka aksakursseja järjestää, mutta lähtötietojen mukaan näyttää näin vuorotyöläisen silmiin vähän huonolta mahikset päästä niillekään, kun pitäisi ensin käydä luento että pääsee kurssille jonka kautta pääsee kurssille jne.
Yksi ilta töistä kotiutuessani olin puolikuollut väsymyksestä ja koiran uuvuttaminen tuntui ylivoimaiselta tehtävältä. Prinsessa oli yksin ollessaan piilottanut luuta sohvan nurkkaan ja siinä samalla onnistunut levittämään sohvalle ja sen ympäristöön vajaan paketillisen Nessuja. Jotenka siis aivojumpataanpa koiraa ja opetetaan se siivoamaan! Noukin nyrkkiin yhden nenäliinan ja puristin sen palloksi nakaten sen sitten koiran nähden takaisin lattialle. "Tuo roska!" yllytin koulutuksen kohdetta. Tämä oli vielä helppo, koira meni nuuskimaan heittämääni myttyä ja kehusta innostuen otti sen suuhunsa ja nakkasi minua kohti. Good enough, ajattelin ja toistin tempun yhtä hyvällä menestyksellä.
Sitten roska pussiin ja kulmasta vähän nostauttamaan toista nenäliinaa lattialla. "Tuo roska!" yllytin jälleen. Nostautus piti toistaa muutaman kerran, mutta sitten syttyi valo sankarittaremme silmissä ja se toi nenäliinan minulle. Revenneenä kylläkin, koska nenäliinalle nyt vaan käy niin helposti, jos sen päällä seisoo samalla kun sitä kiskoo ylös.
Sitten tein sen virheen, että hain namit palkitakseni koiran kunnolla oikeasta toiminnasta. Ja ei kun kiekat kaakkoon välittömästi ja tohotus päälle. Sain tassua ja kuolemaa ja mitä nyt vielä, ihan pyytämättä. Rauhoitin tilanteen ja tökkäsin sormella seuraavaa nenäliinaa. "Tuo roska". Ei tajuu? Uusi tökkäys. "Tuo roska". Penni vilkaisi vieressäni olevia nameja ja tarjosi jälleen kuolemaa ja tassua selällään kellimistä, ottipa häntä jopa asiakseen nuolla sen roskaa osoittavan sormenikin ja haastoi sen jälkeen leikkiin. Huoh. Nostautin nenäliinaa ja lamppu syttyi taas koiran päässä ja sain roskan hienosti pussiin asti. Kokeilin seuraavalle nenäliinalle uudestaan tökkäysversiota ja kas, Tirppa toi sen.
Seuraavaa nenäliinaa vain osotin sormella. "Tuo roska". Ei sytyttänyt koiralla, sen sijaan tarjosi taas kaikkea muuta kunnes alkoi kynsimään itseään ja läähättelemään. Eli kiekkoja alas ja mietintämyssy päähän. No, esineitä se etsii eri käskyllä, mutta se on ainakin tuttu... Joten "Etsi roska!" kehotin kokeilevasti osoittaen nenäliinaa sormella. Koira lähti nenä tuhisten hakemaan jotain ympäri kämppää. Olohuoneeseen palattuaan se nappasi puolittain sohvan alta pilkistävän laajakaistamainoksen ja toi sen minulle. Isosti kehuja ja namia, roskahan se on sekin jos se kerran lattialla lojuu. Tämän jälkeen onnistui myös osoittamalla ja etsi kehotuksella yksi nenäliina ja katsoin parhaaksi lopettaa harjoituksen siihen.
No, hitaasti hyvä tulee. Ehkä se tämänkin homman osaa aukottomasti kun sen seuraavan kerran viitsin kokeilla :P
Esineiden etsintä lenkkien lomassa menee hienosti, olen jo vähän laajentanut aluettakin ja pyrkinyt ohjaamaan koiraa etsinnässä, kylläkin hyvin vaihtelevalla menestyksellä.
Pallon heittely on taas hetken pannassa, paikoin on sen verran petollisesti pehmeät hiekkapohjatkin vähän jäässä, että Pennillä on sen seurauksena nahkat veks ranneanturoista. No, kohtahan se varmaan lumi tulee. Talvirenkaat on laitettu autoon jo viikko sitten jarruremontin yhteydessä. Kyllä nyt kelpaa kuskata koiraa montuille ja maailmojen ääriin, kun jarrutkin toimii!
Yksi ilta törmättiin lenkillä merenrannassa mielenkiintoiseen mixiin. Kun se juosta hipsutteli meidän luo, katsoin epäuskoisena sen päätä ja pohdin nuppi kuumana mitä rotuja siinä voi olla. Rakenne oli siro ja urheilullinen, suorastaan jopa vinttikoiramainen, mutta pää oli shar pein, sellaisen bone mouthin. Varovasti asiaa sittten kysyin, niin kuin nyt kysytään, että mitäs rotuja sitä ollaan, peläten vastauksen olevan puhdasrotuinen jokin :D Ja TADAAA! Koira oli whippetin ja shar pein risteytys! Juoksi muuten melkoista haipakkaa, siinä sai paimentyttö pistää tassua toisen eteen ja vitosta silmään että pysyi kintereillä. Valitettavasti laskeutuva hämärä yhdistettynä kännykameraan takaavat sen, ettei vallan selkeää kuvaa saanut räpättyä jaettavaksi. Mutta jotain kuitenkin.
Loppukevennyksenä kylppärikaveri Elvis. Rento asento on tärkeä kun odottaa, että naiset saa sudittua ripset edustuskuntoon.
Ollaan katseltu taas mahdollisuuksia kokeilla vähän agiliitoa, mutta tavallisten seurojen treeneihin pääseminen, puhumattakaan alkeiskursseista joita ei ole, vaikuttaa salatieteeltä. Kokeilevasti laitoin sähköpostia yksityiselle firmalle, joka aksakursseja järjestää, mutta lähtötietojen mukaan näyttää näin vuorotyöläisen silmiin vähän huonolta mahikset päästä niillekään, kun pitäisi ensin käydä luento että pääsee kurssille jonka kautta pääsee kurssille jne.
Yksi ilta töistä kotiutuessani olin puolikuollut väsymyksestä ja koiran uuvuttaminen tuntui ylivoimaiselta tehtävältä. Prinsessa oli yksin ollessaan piilottanut luuta sohvan nurkkaan ja siinä samalla onnistunut levittämään sohvalle ja sen ympäristöön vajaan paketillisen Nessuja. Jotenka siis aivojumpataanpa koiraa ja opetetaan se siivoamaan! Noukin nyrkkiin yhden nenäliinan ja puristin sen palloksi nakaten sen sitten koiran nähden takaisin lattialle. "Tuo roska!" yllytin koulutuksen kohdetta. Tämä oli vielä helppo, koira meni nuuskimaan heittämääni myttyä ja kehusta innostuen otti sen suuhunsa ja nakkasi minua kohti. Good enough, ajattelin ja toistin tempun yhtä hyvällä menestyksellä.
Sitten roska pussiin ja kulmasta vähän nostauttamaan toista nenäliinaa lattialla. "Tuo roska!" yllytin jälleen. Nostautus piti toistaa muutaman kerran, mutta sitten syttyi valo sankarittaremme silmissä ja se toi nenäliinan minulle. Revenneenä kylläkin, koska nenäliinalle nyt vaan käy niin helposti, jos sen päällä seisoo samalla kun sitä kiskoo ylös.
Sitten tein sen virheen, että hain namit palkitakseni koiran kunnolla oikeasta toiminnasta. Ja ei kun kiekat kaakkoon välittömästi ja tohotus päälle. Sain tassua ja kuolemaa ja mitä nyt vielä, ihan pyytämättä. Rauhoitin tilanteen ja tökkäsin sormella seuraavaa nenäliinaa. "Tuo roska". Ei tajuu? Uusi tökkäys. "Tuo roska". Penni vilkaisi vieressäni olevia nameja ja tarjosi jälleen kuolemaa ja tassua selällään kellimistä, ottipa häntä jopa asiakseen nuolla sen roskaa osoittavan sormenikin ja haastoi sen jälkeen leikkiin. Huoh. Nostautin nenäliinaa ja lamppu syttyi taas koiran päässä ja sain roskan hienosti pussiin asti. Kokeilin seuraavalle nenäliinalle uudestaan tökkäysversiota ja kas, Tirppa toi sen.
Seuraavaa nenäliinaa vain osotin sormella. "Tuo roska". Ei sytyttänyt koiralla, sen sijaan tarjosi taas kaikkea muuta kunnes alkoi kynsimään itseään ja läähättelemään. Eli kiekkoja alas ja mietintämyssy päähän. No, esineitä se etsii eri käskyllä, mutta se on ainakin tuttu... Joten "Etsi roska!" kehotin kokeilevasti osoittaen nenäliinaa sormella. Koira lähti nenä tuhisten hakemaan jotain ympäri kämppää. Olohuoneeseen palattuaan se nappasi puolittain sohvan alta pilkistävän laajakaistamainoksen ja toi sen minulle. Isosti kehuja ja namia, roskahan se on sekin jos se kerran lattialla lojuu. Tämän jälkeen onnistui myös osoittamalla ja etsi kehotuksella yksi nenäliina ja katsoin parhaaksi lopettaa harjoituksen siihen.
No, hitaasti hyvä tulee. Ehkä se tämänkin homman osaa aukottomasti kun sen seuraavan kerran viitsin kokeilla :P
Esineiden etsintä lenkkien lomassa menee hienosti, olen jo vähän laajentanut aluettakin ja pyrkinyt ohjaamaan koiraa etsinnässä, kylläkin hyvin vaihtelevalla menestyksellä.
Pallon heittely on taas hetken pannassa, paikoin on sen verran petollisesti pehmeät hiekkapohjatkin vähän jäässä, että Pennillä on sen seurauksena nahkat veks ranneanturoista. No, kohtahan se varmaan lumi tulee. Talvirenkaat on laitettu autoon jo viikko sitten jarruremontin yhteydessä. Kyllä nyt kelpaa kuskata koiraa montuille ja maailmojen ääriin, kun jarrutkin toimii!
Yksi ilta törmättiin lenkillä merenrannassa mielenkiintoiseen mixiin. Kun se juosta hipsutteli meidän luo, katsoin epäuskoisena sen päätä ja pohdin nuppi kuumana mitä rotuja siinä voi olla. Rakenne oli siro ja urheilullinen, suorastaan jopa vinttikoiramainen, mutta pää oli shar pein, sellaisen bone mouthin. Varovasti asiaa sittten kysyin, niin kuin nyt kysytään, että mitäs rotuja sitä ollaan, peläten vastauksen olevan puhdasrotuinen jokin :D Ja TADAAA! Koira oli whippetin ja shar pein risteytys! Juoksi muuten melkoista haipakkaa, siinä sai paimentyttö pistää tassua toisen eteen ja vitosta silmään että pysyi kintereillä. Valitettavasti laskeutuva hämärä yhdistettynä kännykameraan takaavat sen, ettei vallan selkeää kuvaa saanut räpättyä jaettavaksi. Mutta jotain kuitenkin.
Loppukevennyksenä kylppärikaveri Elvis. Rento asento on tärkeä kun odottaa, että naiset saa sudittua ripset edustuskuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti