Sataa sataa ropisee aina vaan, joten eipä ole juurikaan kuvia tarjota meidän elämästä tällä erää.
Hormoonihirviötä ollaan täällä kauheasti yritetty kesyttää. Koira on hermostunut ja vähän kierroksilla koko ajan. Maaten ei voi mennä jos ei vähän yritä silmät tapillaan ja huohottaen ensin pedata, mutta kiellosta toiminta onneksi loppuu ja eläin rauhottuu hetkeksi, kunnes havahtuu levoltaan ja pomppaa katse seisoen ylös petaamaan ja sama kierros alkaa. Varsinaisesti se ei pesää rakenna muulloin kuin silloin, kun en ole kotona. Töistä palattuani olen löytänyt kaksi vallan kodikasta pesäntekelettä. Ensimmäinen löytyi olohuoneen nurkasta, kukkapöytien ja kissan kiipeilytelineen takaa. Sinne oli raahattu sohvan suojuspeite ja traakkipuu oli rakennuksen touhussa vähän ottanut siipeensä... Toisen pesän löysin pari päivää sitten saunasta. Tulin töistä ja näin, kun koira painui tervehtimisen jälkeen saunan oven ali pungertaen saunan puolelle ja menin katsomaan. Sinne oli kissan hiekkalaatikon viereen raahattu pyykkiin jonottanut lakana ja minun farkut mukavaksi alustaksi. Julmasti olen siivonnut nämä sisustustaidonnäytteet pois :(
Penni myös itkeskelee Elvikselle. Kissa kun kävelee ohi niin alkaa itkupiippaus. Elviksellä ei näytä kauheasti kiinnostavan. En ole ainakaan päässyt todistamaan onko koiraneiti yrittänyt kissaherraa kantaa hoivattavaksi pesäänsä.
Välillä on tuntunut, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken kun yrittää keksiä pikkuäidille muuta ajateltavaa. Kaiken vaivannäön jälkeen se kotiin päästyämme vaikuttaa aina yhä juniori-ikäiseltä, viikon pakkolevossa olleelta seinäkiipijältä. Oikeasti meinasi palaa käämit pari yötä sitten, kun koira kehitti kunnon kiekat nukkumaan mennessämme ja heräsin pariin otteeseen siihen, että se touhotti ja petasi ja läähätti ja aiheutti minussa halun teurastaa. Tein saman tempun kuin silloin kun Penni oli pieni eikä osannut nukkua, eli nappasin sen rautaiseen otteeseen kainaloon ja siihen se sitten urvahti. Vielä aamulla töissä olin vahvasti sitä mieltä, että Rinsessa pääsee vehkeistään heti tämän hormoonimyrskyn jälkeen.
Harjoittamistamme hirviöntappoaktiviteeteistä kaksi ansaitsee muutaman rivin tarkempaa kerrontaa. Ensiksikin, laajensin esine-etsintää useampaan esineeseen. Tähän asti ollaan tyydytty yhteen ja yleensä vielä niin, että lenkin lomassa peitän koiran silmät ja nakkaan lelun metsän siimekseen ja sitten se sieltä nuuskutellaan ylös. Nyt ollaankin tehty hommaa vähän "oikeammin", eli jätettyäni koiran polulle maaten odottamaan, käyn viemässä alueelle kolme esinettä jotka lähetän koiran sitten etsimään. Täytyy kehaista, että hienosti tirppa hoksasi heti mitä häneltä odotetaan ja nouti yksitellen jokaisen lelun. Poikien kanssa aikoinaan oli vähän sitä ongelmaa opiskellessa, että kun ne yhden esineen olivat tuoneet ja yritit kertoa, että lissää lissää, ei piisaa, niin ne katsoivat hölmistyneenä, että no juurihan minä sulle sen toin???
Toinen mainittava juttu on meidän pieni kontaktinottoa käsittelemään tarkoitettu harjoitus... Olen harjoitellut tätä aiemmin niin, että kädet on sivuilla levällään ja katsekontaktista nakkaan namin koiralle kädestä. Ja sehän siis tietää että palkka tulee kuitenkin kädestä, joten suuressa viisaudessani päätin opettaa sille, että se voi tulla myös sieltä kasvojen alueelta :P Joten ei muuta kuin treeni pystyyn ja nami huulten väliin ja vaatimaan koiralta katsekontaktia. Sitten vaan puhaltamaan nami palkaksi oikeasta toiminnasta. No, lopputuleman kun kerroin Kirsille tänään chatissa, hän kommentoi vain, että kaikki eivät voi olla bordercollieita. Siinä se minun suusta tuleva palkka kimpoili koiraa silmien väliin, kuononselkään, jopa hampaisiin osui muutama kun Penni ei hoksannut ideaa. Lopulta yksi osui vahingossa suoraan avonaiseen ihmettelevään suuhun ja koira näytti vaan ilahtuneelta, että kas, ruokaa suussa, kätevää!! Periaatteessa homma kuitenkin toimi hyvinkin alkumetreiltä asti, vaikkei nyt ihan siitä syystä kuin olin ajatellut. Sivulle käskyn jälkeen koira kyllä otti hienon kontaktin, mutta ei siksi että odotti palkkaa, vaan pikemminkin sen näköisenä, että milläköhän tuo akka minua nyt nakkaa..?
On se Elviskin saanut sylinukkuhoitoa, vaikkei sillä tunnu unenlahjoissa vikaa olevankaan :)
Hormoonihirviötä ollaan täällä kauheasti yritetty kesyttää. Koira on hermostunut ja vähän kierroksilla koko ajan. Maaten ei voi mennä jos ei vähän yritä silmät tapillaan ja huohottaen ensin pedata, mutta kiellosta toiminta onneksi loppuu ja eläin rauhottuu hetkeksi, kunnes havahtuu levoltaan ja pomppaa katse seisoen ylös petaamaan ja sama kierros alkaa. Varsinaisesti se ei pesää rakenna muulloin kuin silloin, kun en ole kotona. Töistä palattuani olen löytänyt kaksi vallan kodikasta pesäntekelettä. Ensimmäinen löytyi olohuoneen nurkasta, kukkapöytien ja kissan kiipeilytelineen takaa. Sinne oli raahattu sohvan suojuspeite ja traakkipuu oli rakennuksen touhussa vähän ottanut siipeensä... Toisen pesän löysin pari päivää sitten saunasta. Tulin töistä ja näin, kun koira painui tervehtimisen jälkeen saunan oven ali pungertaen saunan puolelle ja menin katsomaan. Sinne oli kissan hiekkalaatikon viereen raahattu pyykkiin jonottanut lakana ja minun farkut mukavaksi alustaksi. Julmasti olen siivonnut nämä sisustustaidonnäytteet pois :(
Penni myös itkeskelee Elvikselle. Kissa kun kävelee ohi niin alkaa itkupiippaus. Elviksellä ei näytä kauheasti kiinnostavan. En ole ainakaan päässyt todistamaan onko koiraneiti yrittänyt kissaherraa kantaa hoivattavaksi pesäänsä.
Välillä on tuntunut, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken kun yrittää keksiä pikkuäidille muuta ajateltavaa. Kaiken vaivannäön jälkeen se kotiin päästyämme vaikuttaa aina yhä juniori-ikäiseltä, viikon pakkolevossa olleelta seinäkiipijältä. Oikeasti meinasi palaa käämit pari yötä sitten, kun koira kehitti kunnon kiekat nukkumaan mennessämme ja heräsin pariin otteeseen siihen, että se touhotti ja petasi ja läähätti ja aiheutti minussa halun teurastaa. Tein saman tempun kuin silloin kun Penni oli pieni eikä osannut nukkua, eli nappasin sen rautaiseen otteeseen kainaloon ja siihen se sitten urvahti. Vielä aamulla töissä olin vahvasti sitä mieltä, että Rinsessa pääsee vehkeistään heti tämän hormoonimyrskyn jälkeen.
Harjoittamistamme hirviöntappoaktiviteeteistä kaksi ansaitsee muutaman rivin tarkempaa kerrontaa. Ensiksikin, laajensin esine-etsintää useampaan esineeseen. Tähän asti ollaan tyydytty yhteen ja yleensä vielä niin, että lenkin lomassa peitän koiran silmät ja nakkaan lelun metsän siimekseen ja sitten se sieltä nuuskutellaan ylös. Nyt ollaankin tehty hommaa vähän "oikeammin", eli jätettyäni koiran polulle maaten odottamaan, käyn viemässä alueelle kolme esinettä jotka lähetän koiran sitten etsimään. Täytyy kehaista, että hienosti tirppa hoksasi heti mitä häneltä odotetaan ja nouti yksitellen jokaisen lelun. Poikien kanssa aikoinaan oli vähän sitä ongelmaa opiskellessa, että kun ne yhden esineen olivat tuoneet ja yritit kertoa, että lissää lissää, ei piisaa, niin ne katsoivat hölmistyneenä, että no juurihan minä sulle sen toin???
Toinen mainittava juttu on meidän pieni kontaktinottoa käsittelemään tarkoitettu harjoitus... Olen harjoitellut tätä aiemmin niin, että kädet on sivuilla levällään ja katsekontaktista nakkaan namin koiralle kädestä. Ja sehän siis tietää että palkka tulee kuitenkin kädestä, joten suuressa viisaudessani päätin opettaa sille, että se voi tulla myös sieltä kasvojen alueelta :P Joten ei muuta kuin treeni pystyyn ja nami huulten väliin ja vaatimaan koiralta katsekontaktia. Sitten vaan puhaltamaan nami palkaksi oikeasta toiminnasta. No, lopputuleman kun kerroin Kirsille tänään chatissa, hän kommentoi vain, että kaikki eivät voi olla bordercollieita. Siinä se minun suusta tuleva palkka kimpoili koiraa silmien väliin, kuononselkään, jopa hampaisiin osui muutama kun Penni ei hoksannut ideaa. Lopulta yksi osui vahingossa suoraan avonaiseen ihmettelevään suuhun ja koira näytti vaan ilahtuneelta, että kas, ruokaa suussa, kätevää!! Periaatteessa homma kuitenkin toimi hyvinkin alkumetreiltä asti, vaikkei nyt ihan siitä syystä kuin olin ajatellut. Sivulle käskyn jälkeen koira kyllä otti hienon kontaktin, mutta ei siksi että odotti palkkaa, vaan pikemminkin sen näköisenä, että milläköhän tuo akka minua nyt nakkaa..?
On se Elviskin saanut sylinukkuhoitoa, vaikkei sillä tunnu unenlahjoissa vikaa olevankaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti