...ja blogia ei saa päivitettyä.
Syksy saa, vettä sataa (yhä) ja illat pimenee koko ajan vaan aiemmin ja aiemmin.
Olihan tuossa loppukesästä sentään pieni kesäinen jaksokin, Penni sai korkata uuden hienon vesilelunsa. Kaikki lämpimät uintipäivät piti käyttää tehokkaasti hyväksi ja siitä seurauksena rapattiinkin sitten pitkään rastanalkuja koiran turkista auki.
Heinäkuussa kipaisin mutkan Krakovassa ihmettelemässä keskitysleiriä ja suolakaivosta. Wawelin linnan pihalla sattui esiintymään komeita lintusia.
Noin muuten kesän aikana Penni tapasi muutamaa koirakaveria, joista uutena tuttavuutena Liisan aussipentunen. Pentu uitettiin mallikkaasti hiekkamonttujen vesilätäköissä, mutta näytti niillä koirilla kivaakin olevan. Olisi se niin kiva kun olisi säännöllisesti leikkikaveri saatavilla.
Elokuussa taputeltiin tauolle agilityhallin kausikortti, katsellaan josko ensi kesänä lunastettaisiin uusi. Tokokurssin eka osa kahlattiin kunnialla läpi, kivasti oli aivojumppaa sekä koiralle, että omistajalle. Vuorotyöstä huolimati päästiin yllättävän monelle treenikerralle mukaankin.
Kirsi ja beeceet ovat ehtineet vierailla meillä jo pariin otteesseen ja koiramaailman älyköillä on oma sviitti vierashuoneessa. Elvis on uskaltautunut portin taakse Visaa tuijottamaan ja Visa tuijottaa takaisin. Siinähän sitten toisiaan ihmettelevät. Eniten kissalla varmaan kummastuttanut, kun ei ole päässyt vierailujen aikana pakastimen päälle tähystyspaikalleen. Siinä on hyvä meidänkin kotiutumista odotella,ikkunassa kytäten.
Syksy saapui, mutta yksi lähti kesän mukaan. Pennin veli Julle nukahti ikiuneen ja Pennin kanssa sytytettiin illan hämärtyessä kynttilä velipojan muistolle. Jullen kohtaloksi koitui elämä, kaikki ei aina suju kuten suunnitellaan.
Metsissä ei ole enää ärsyttäviä verenimijöitä ja lenkeillä on kiva tekaista pikku pätkä jälkeä tai etsiä lelua. Kohta saa alkaa jännäämään paljonko tänä talvena tulee lunta (ja pakkasta) ja kuinka paljon talviturkkiin tulee takkuja.
Syksy saa, vettä sataa (yhä) ja illat pimenee koko ajan vaan aiemmin ja aiemmin.
Olihan tuossa loppukesästä sentään pieni kesäinen jaksokin, Penni sai korkata uuden hienon vesilelunsa. Kaikki lämpimät uintipäivät piti käyttää tehokkaasti hyväksi ja siitä seurauksena rapattiinkin sitten pitkään rastanalkuja koiran turkista auki.
Heinäkuussa kipaisin mutkan Krakovassa ihmettelemässä keskitysleiriä ja suolakaivosta. Wawelin linnan pihalla sattui esiintymään komeita lintusia.
Noin muuten kesän aikana Penni tapasi muutamaa koirakaveria, joista uutena tuttavuutena Liisan aussipentunen. Pentu uitettiin mallikkaasti hiekkamonttujen vesilätäköissä, mutta näytti niillä koirilla kivaakin olevan. Olisi se niin kiva kun olisi säännöllisesti leikkikaveri saatavilla.
Elokuussa taputeltiin tauolle agilityhallin kausikortti, katsellaan josko ensi kesänä lunastettaisiin uusi. Tokokurssin eka osa kahlattiin kunnialla läpi, kivasti oli aivojumppaa sekä koiralle, että omistajalle. Vuorotyöstä huolimati päästiin yllättävän monelle treenikerralle mukaankin.
Kirsi ja beeceet ovat ehtineet vierailla meillä jo pariin otteesseen ja koiramaailman älyköillä on oma sviitti vierashuoneessa. Elvis on uskaltautunut portin taakse Visaa tuijottamaan ja Visa tuijottaa takaisin. Siinähän sitten toisiaan ihmettelevät. Eniten kissalla varmaan kummastuttanut, kun ei ole päässyt vierailujen aikana pakastimen päälle tähystyspaikalleen. Siinä on hyvä meidänkin kotiutumista odotella,ikkunassa kytäten.
Syksy saapui, mutta yksi lähti kesän mukaan. Pennin veli Julle nukahti ikiuneen ja Pennin kanssa sytytettiin illan hämärtyessä kynttilä velipojan muistolle. Jullen kohtaloksi koitui elämä, kaikki ei aina suju kuten suunnitellaan.
 |
| Julle ja Penni silloin, kun koko elämä oli vielä edessä |
Metsissä ei ole enää ärsyttäviä verenimijöitä ja lenkeillä on kiva tekaista pikku pätkä jälkeä tai etsiä lelua. Kohta saa alkaa jännäämään paljonko tänä talvena tulee lunta (ja pakkasta) ja kuinka paljon talviturkkiin tulee takkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti