Taas on vähän päässynnä vierähtämään tämä päivittely. Enää etes muista mistä kaikesta pitäisi kertoa.
Tokokurssille läksimme pääjumppaa harrastamaan, ilman mitään tavotteita, kunhan vaihtelua ja tekemistä. Ulkotreenit menevät ehkä paremmin, hallissa koiralla on vähän liikaa tulta ja tappuraa, varsinkin jos toisella puolella verhoa on menossa aksat. Ollaan opeteltu edestä kiepsahtaen sivulle tulo, itsehän olen opettanut kaikille koirilleni vanhanaikaisesti takaa kiertäen tämän. Kiepsahduksessa käskynä nyt sitten "viereen". Liikkeestä seisomisen alkeita on tapailtu pompusta pysähdyksiin palkkaamalla ja seuraamista lihapulla kourassa imuttaen. Peruuttamista haarojen välistä, paikallaoloa ryhmänä, takapalkkaa, liikkeestä istumista, nopeaa maahanmenoa jne. Nyt on meneillään kesätauko ja äsken ruohonleikkuun jälkeen ryhdyttiin muka Pennin kanssa kokeilemaan kotiläksyjä, mutta enhän minä enää muista kaikkea mitä on kokeiltu!
Sypemiäs oli Juhannusta juhlimassa Iissä ja tokikin Penni kävi vanhaa miestä juoksuttamassa. Samalla reissulla lähti koiralta talviturkki, Penni mienen muistelun jälkeen ui kovastikin, paitsi silloin jos joella lillui vene meidän ohi. Onhan se toki epäilyttävää, takuulla kaappaavat veneisiin kelluvia koiria. Sype se vaan kasteli varpaita, ei tainnut edes kainalopesulla käydä. Ja sääsket ja mäkärät piti juhlia.
Se talviturkki joo... Penni sitten otti ja kasvatti ihastuttavan sterkkaturkin. Pehmeä, pullea ja tuuhea. Tekee koiralle viisi kiloa lisää ulkonäköön ja emännän hulluksi. Se ei tietenkään irtoa semmoisina pohjavillasuteina kuten normaalissa karvanvaihdossa, vaan se pitää harjata ja raastaa irti. Onneksi kissalla on Furminator, joka lainattiin parturointiin. Korvantauksiin oli ehtinyt muodostua jo pienet rastapaakut, joille näytettiin raakasti saksia. Selkään oli alkanut kasautua tuppoa siihen kohti, mihin toukokuussa pipetoin Exspotin. En edes raatsinut yhdellä kertaa yrittää karvaa ajaa alas, vaan olisiko viisi kertaa nyhdetty, että alkoi koirasta löytyä linjat ja nahka kuultaa villan läpi. Noin yleensä belgin turkki on todella helppohoitoinen, kunhan sille vaihdon aikaan näyttää harjaa. Nyt teen kyllä parhaani, ettei Pönniäisestä tule sellaista tupputurkkia joita leikatuissa koirissa paljon näkee. Pitänee ostaa Furminator koiran koossa ja ehkä tutustua myös Coat Kingeihin.
Turkeista kun nyt jorisen niin en malta olla ihmettelemättä porua, jonka lyhyehkökarvainen kotimainen nuori musta belgi näytti aiheuttaneen ulkomailla. Somessa oli siis eräs rotumme harrastaja julkaissut toisen harrastajan mustan belgin kuvan ja päivitteli, miten on suunnilleen rotu pilattu kun ON NOIN LYHYT TURKKI. Ja muita siunailijoita liittyi mukaan kertomaan, miten tässä nyt ihan sydän särkyy kun ei tuollainen ole belgi ollenkaan. Ja ettei ainakaan jalostukseen saisi tuonnäköistä käyttää! Joku murehti, että miksi ihmisen pitää mennä kaikki muutamaan ja pilaamaan. I've got news for you: Ihminen on muuttanut belgin(kin) ulkonäköä koko ajan, varsinkin niiden ruusukkeenmetsästäjien ja valitettavasti aika moni niistä muutoksista on huonompaan suuntaan. Belgeissä näkee hyvin paljon (kuten muissakin roduissa) ylityyppisiä piirteitä, jotka harvoin jos koskaan ovat hyväksi itse koiralle. On olematonta kulmausta joissa suoran etuosan päällä keikkuu niskaton ylipitkä pää, liian lyhyttä runkoa ja aivan liian tuuheaa ja pitkää turkkia. Kyllä, lyhytkarvaisuus tuskin on rodussamme ongelma. Eikä se varmasti ikinä ole ongelma koiralle itselleen. Sen sijaan rodussamme on paljon muita ongelmia, joita ei ainakaan sillä ratkota, että pennutellaan keskenään nättejä sukulaisia. Käyttölinjaisissa sitten toki vielä omat murheensa. Tuo kyseinen suurta murhetta eräille aiheuttanut pentue on variaatiomix. Niissä on omat riskinsä ja kuten olen variaatiomixien vapautumisen jälkeen huomannut, niitä voi tehdä järjellä ja ajatuksella tai sitten vaan tehdä. Kuten muutakin pennuttamista. Mutta puututtiinko tässä turkkikauhistelussa mihinkään oikeaan uhkaan? Ei. Onneksi siellä seassa oli muutama järjen äänikin toppuuttelemassa, ihmiskunnalla saattaa vielä olla toivoa. Puhumattakaan koirista.
Vieraita meillä on ehtinyt käydä jo pariin otteeseen, Kirsi koirineen. Sääli vaan että nämä vieraat ei Pennin kanssa leiki. Mutta on niillä oman lauman kesken ihan kivaa meidän pihalla :D Pentukin oli nätisti portin takana vierashuoneessa mitään tuhoamatta ja lattialle pissimättä.
Alkukesästä yksi aamu Penni äkkäsi puuvajan takana kaksi yökyläläistä. Ehti käydä tökkäämässäkin, ennen kuin ehdin paikalle katsomaan mitä se löysi. Ilmeisesti ei tuntunut kivalta kuonossa. Tyypit jatkoivat uniaan ja laitoin niille aamiaisen viereen odottamaan. Sen jälkeen toinen niistä on käynyt miltei joka ilta aterialla, kunnes siilisivuston ohjeen mukaan laitoin buffetin kiinni heinä-elokuun ajaksi. Sen verran säpsy kaveri on, ettei kärsi pihalla kuvata, mutta ikkunasta olen ihaillut ja vähän kuvannut. Syksyllä toivottavasti tulee koko perhe tankkaamaan talviunia varten ja meiltä kyllä pitopöytä löytyy.
Tokokurssille läksimme pääjumppaa harrastamaan, ilman mitään tavotteita, kunhan vaihtelua ja tekemistä. Ulkotreenit menevät ehkä paremmin, hallissa koiralla on vähän liikaa tulta ja tappuraa, varsinkin jos toisella puolella verhoa on menossa aksat. Ollaan opeteltu edestä kiepsahtaen sivulle tulo, itsehän olen opettanut kaikille koirilleni vanhanaikaisesti takaa kiertäen tämän. Kiepsahduksessa käskynä nyt sitten "viereen". Liikkeestä seisomisen alkeita on tapailtu pompusta pysähdyksiin palkkaamalla ja seuraamista lihapulla kourassa imuttaen. Peruuttamista haarojen välistä, paikallaoloa ryhmänä, takapalkkaa, liikkeestä istumista, nopeaa maahanmenoa jne. Nyt on meneillään kesätauko ja äsken ruohonleikkuun jälkeen ryhdyttiin muka Pennin kanssa kokeilemaan kotiläksyjä, mutta enhän minä enää muista kaikkea mitä on kokeiltu!
Sypemiäs oli Juhannusta juhlimassa Iissä ja tokikin Penni kävi vanhaa miestä juoksuttamassa. Samalla reissulla lähti koiralta talviturkki, Penni mienen muistelun jälkeen ui kovastikin, paitsi silloin jos joella lillui vene meidän ohi. Onhan se toki epäilyttävää, takuulla kaappaavat veneisiin kelluvia koiria. Sype se vaan kasteli varpaita, ei tainnut edes kainalopesulla käydä. Ja sääsket ja mäkärät piti juhlia.
Se talviturkki joo... Penni sitten otti ja kasvatti ihastuttavan sterkkaturkin. Pehmeä, pullea ja tuuhea. Tekee koiralle viisi kiloa lisää ulkonäköön ja emännän hulluksi. Se ei tietenkään irtoa semmoisina pohjavillasuteina kuten normaalissa karvanvaihdossa, vaan se pitää harjata ja raastaa irti. Onneksi kissalla on Furminator, joka lainattiin parturointiin. Korvantauksiin oli ehtinyt muodostua jo pienet rastapaakut, joille näytettiin raakasti saksia. Selkään oli alkanut kasautua tuppoa siihen kohti, mihin toukokuussa pipetoin Exspotin. En edes raatsinut yhdellä kertaa yrittää karvaa ajaa alas, vaan olisiko viisi kertaa nyhdetty, että alkoi koirasta löytyä linjat ja nahka kuultaa villan läpi. Noin yleensä belgin turkki on todella helppohoitoinen, kunhan sille vaihdon aikaan näyttää harjaa. Nyt teen kyllä parhaani, ettei Pönniäisestä tule sellaista tupputurkkia joita leikatuissa koirissa paljon näkee. Pitänee ostaa Furminator koiran koossa ja ehkä tutustua myös Coat Kingeihin.
Turkeista kun nyt jorisen niin en malta olla ihmettelemättä porua, jonka lyhyehkökarvainen kotimainen nuori musta belgi näytti aiheuttaneen ulkomailla. Somessa oli siis eräs rotumme harrastaja julkaissut toisen harrastajan mustan belgin kuvan ja päivitteli, miten on suunnilleen rotu pilattu kun ON NOIN LYHYT TURKKI. Ja muita siunailijoita liittyi mukaan kertomaan, miten tässä nyt ihan sydän särkyy kun ei tuollainen ole belgi ollenkaan. Ja ettei ainakaan jalostukseen saisi tuonnäköistä käyttää! Joku murehti, että miksi ihmisen pitää mennä kaikki muutamaan ja pilaamaan. I've got news for you: Ihminen on muuttanut belgin(kin) ulkonäköä koko ajan, varsinkin niiden ruusukkeenmetsästäjien ja valitettavasti aika moni niistä muutoksista on huonompaan suuntaan. Belgeissä näkee hyvin paljon (kuten muissakin roduissa) ylityyppisiä piirteitä, jotka harvoin jos koskaan ovat hyväksi itse koiralle. On olematonta kulmausta joissa suoran etuosan päällä keikkuu niskaton ylipitkä pää, liian lyhyttä runkoa ja aivan liian tuuheaa ja pitkää turkkia. Kyllä, lyhytkarvaisuus tuskin on rodussamme ongelma. Eikä se varmasti ikinä ole ongelma koiralle itselleen. Sen sijaan rodussamme on paljon muita ongelmia, joita ei ainakaan sillä ratkota, että pennutellaan keskenään nättejä sukulaisia. Käyttölinjaisissa sitten toki vielä omat murheensa. Tuo kyseinen suurta murhetta eräille aiheuttanut pentue on variaatiomix. Niissä on omat riskinsä ja kuten olen variaatiomixien vapautumisen jälkeen huomannut, niitä voi tehdä järjellä ja ajatuksella tai sitten vaan tehdä. Kuten muutakin pennuttamista. Mutta puututtiinko tässä turkkikauhistelussa mihinkään oikeaan uhkaan? Ei. Onneksi siellä seassa oli muutama järjen äänikin toppuuttelemassa, ihmiskunnalla saattaa vielä olla toivoa. Puhumattakaan koirista.
Vieraita meillä on ehtinyt käydä jo pariin otteeseen, Kirsi koirineen. Sääli vaan että nämä vieraat ei Pennin kanssa leiki. Mutta on niillä oman lauman kesken ihan kivaa meidän pihalla :D Pentukin oli nätisti portin takana vierashuoneessa mitään tuhoamatta ja lattialle pissimättä.
Alkukesästä yksi aamu Penni äkkäsi puuvajan takana kaksi yökyläläistä. Ehti käydä tökkäämässäkin, ennen kuin ehdin paikalle katsomaan mitä se löysi. Ilmeisesti ei tuntunut kivalta kuonossa. Tyypit jatkoivat uniaan ja laitoin niille aamiaisen viereen odottamaan. Sen jälkeen toinen niistä on käynyt miltei joka ilta aterialla, kunnes siilisivuston ohjeen mukaan laitoin buffetin kiinni heinä-elokuun ajaksi. Sen verran säpsy kaveri on, ettei kärsi pihalla kuvata, mutta ikkunasta olen ihaillut ja vähän kuvannut. Syksyllä toivottavasti tulee koko perhe tankkaamaan talviunia varten ja meiltä kyllä pitopöytä löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti