sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Ryhtiliike

Vähäsen on taas päässyt vierähtämään viime päivityksestä, joten koitan tässä nyt ryhdistäytyä.

Joulukin oli ja meni, samoin vuosi pääsi vaihtumaan. Jouluksi olin kutsunut vanhan kaverin meille syömään ja kutsu koski myös hänen uroskoiraansa. Tokihan tuo armas juoksupihtari sitten alotti juuri viikkoa ennen joulua juoksunsa. Juoksuväli oli nyt semmoiset 9kk. Meille jäi Pennin kanssa päälle joulu ainainen (syytän Säästökuoppaa, siellä on liikaa hyviä tarjouksia!) ja pakko oli tehdä ryhtiliike myös ravitsemuksen saralla. Itse olin kehittänyt pehmustetta viidellä kilolla, Pönniäinen saalisti siinä sivutuotteena miltei kolme...



Tämä talvihan on ollut ihan ahterista vesisateineen ja lumettomuuksineen. Potkuri ja lumikengät kasvaa hometta varastossa ja kyllä keljuttaa. Olihan tuossa tammikuulla muka pakkasjaksokin ja sekin meni minun tuurilla överiksi. Hartaasti pitkin kesää ja syksyä asenneltu maalämmitys sanoi poks ja koko taloyhtiön lämmöt katkesivat. Jee. Kavereilta sain lämpöpuhaltimen lainaan, mutta sen verran oli äänekäs vehje, että yöksi sen sammutin. Kylppärin lattialämmitys sentään toimi ja sen väänsin hönkymään täysille. Aamulla mökissä oli lämmintä 11 astetta, plussaa kuitenkin. Mutta mulla oli hiki :) Son kuulkaa maailmasta paras lämmityslaite tuommoinen belgikoira kainalossa, toisessa kyljessä hehkui ja kehräsi Elvis.

Tämä lämmityskatastrofi sattui samaan aikaan kuin taloyhtiön järkkäämä patteriremontti. En suosittele kenellekään patteriremppaa talveksi. Että jos sulla on päätäntävaltaa asunnoista ja suunnittelet ens tammikuulle semmoista, voin kertoa että asukkaat ei tykkää. Ne ruojat lykkäsi huuhdeltuihin, huippuunsa trimmattuihin pattereihin väliaikaiset nupit odottamaan termostaatteja. Voin kertoa tuoreen astmadiagnoosini kanssa myös semmoisen jutun, että jos olet tottunut nautiskelemaan semmoisesta 19-20 asteisesta huonelämmöstä ja sitten se käväsee kymmenen asteen tienoilla pamahtaakseen sieltä raketin lailla lukemaan 24, aamulla menee Ventolineä kiekollinen.



Penni peekele äkkäsi olemattomia pentujaan kantaessaan supernälkäisenä, että kissanvessassahan on seisova pöytä vaikka akka pihtaa ruokaa. Sen verran huonoa tiedän paakkuuntuvan kissanhiekan tekevän koiran suolistossa, että piti viritellä barrikadi saunan ovelle herkuttelijan esteeksi. Varalta nostin myös kissan hiekkalaatikot ylälauteelle. Haaveissa olis semmoinen hieno kaappi kissan huussiksi.

Pennillähän jäi pieni pelkotila ambulanssin hälytysajoujellukseen yhden valeraskauden aikana pari vuotta sitten. Tuossa tammikuulla oltiin tulossa merenrannasta lenkiltä kohti tietä kun kuulin, että ambulanssi lähestyy jostain. Kun päästiin tielle, huomasin että lanssi kurvaa meidän suuntaan ja päätin, että jäädäänpä tähän penkalle niin Penni näkee mistä se ääni lähtee, menipä sitten syteen tai saveen. Koira katseli levottomasti pyörien hätääntyneenä ympärilleen äänen lähdettä etsien, kunnes havaitsi lähestyvät vilkkuvalot ja jäi äimistyneenä tuijottamaan. Lanssin ollessa kohdalla neiti päätti yhtäkkiä yhtyä kuoroon ja oli mulla naurussa piteleminen (en onnistunut) kun Penni nakkasi siinä penkalla niskat kenoon ja kuonon taivasta kohti ja ulvoi pitkään ja hartaasti kimpassa hälytysajoneuvon kanssa. Ehdittiin jokunen metri jatkaa matkaa kun perässä pyyhälsi vielä lääkäriambulanssi, mutta siihen ei enää reagoitu mitenkään. Lupaavalta näyttää, että tämä havainnollistava hoito tehosi, koskapa sen jälkeen Pönniäinen ei ole pillin huutoon reagoinut.

Lunta ei ole, mutta onneksi tuulee niimmaanperusteellisesti


Kohta täällä varmaan mukamas kovasti taas hoidetaan pentuja, tosin eilen Penni leikki innoissaan Sypen kanssa, kun tervuherra oli näillä korkeuksilla taas käymässä. Yhtään ei esittänyt kuten ennen, että apua apua, en voi antautua rallaamaan kun vauvat kärsii masussa.

Vuosi on alkanut sikäli surullisissa merkeissä, että jo kaksi tuttua koiraa on jättänyt tämän elämän ja jatkanut matkaa. Ensin lähti Kirsin Tikki, joten nyt alkuperäinen jengi on kokonaisuudessaan poissa :( Sitten lähti yllättävän sairaskohtauksen mukana Virpin ja Sarin whippet Jalo, joka oli Sakun vain juhannuksina pintaan putkahtaneen poikarakkauden kohde.

The Originals

Ei kommentteja: