Jälleennäkemisen riemua

Otinpa ja lennähdin kesälomani kunniaksi New Yorkiin, kun ei sitä maailmankolkkaa ollut tullut vielä nähtyä.

Ja olihan siellä sitä nähtävää. Kelit oli välillä turhankin lämpimät ja shoppailu ei kauheasti jaksanut innostaa alkuviikosta. Hiki valui otsalta ja pitkin selkää ja kuumimpana päivänä afrikkalaissyntyinen taksikuskikin sanoi, ettei afrikassakaan ole niin kuuma. Onneksi tuona kuumimpana päivänä meille oli järkätty reissukaverini sikäläisen ystävän talon katolle saunailta uima-altaineen. Tuli tarpeeseen ja näkymät olivat kohtuu komeat sieltä katolta. Vietimme myös yhden päivän rantaelämästä nauttien Long Islandilla.

Itselle osui tietenkin silmään useampikin koira reissun aikana. Yleisimpiä olivat pittityyliset koirat ja pienet rodut, mutta ihan manhattanin ytimessä törmäsin mm. huskyyn, australianpaimenkoiraan, australian karjakoiraan ja bordercollieen. Times Squarella makoili epäilyttävästi malinoisia muistuttava koira kauhean hässäkän keskellä. Epäilen että koira kuului samaan porukkaan kuin vartalomaalattu nainen, jonka seurassa miehet halusivat itsensä kuvauttaa. Laitakaupungeilla näkyi ihan normaalin reippaita eläimiä, tosin kummallisen paljon osui silmään ontuvia yksilöitä. Mitä lähemmäs yttimen hulinaa mentiin, sitä enemmän koirat vaikuttivat masentuneilta ja apaattisilta.

Nycissä oli kiva käydä ja nähdä sekin ihme, puhumattakaan siitä, että majapaikkamme isäntäväki oli ihan loistoporukkaa. Samoin NYPD Brooklynin 70. piirin sakki oli todella ystävällistä ja meitä ride alongilla kuskannut poliisipartio oli hauskaa seuraa :) En kuitenkaan voisi kuvitella itseäni asumaan tuohon hornankattilaan. Ihan liikaa ihmisiä, autoja, hässäkkää, tungosta, kaikkea. Kyllä maalla on mukavaa!

Robert Moses Beach, Long Island

Top of the Rockilta keskuspuistoon päin

näkymät uima-altaalta

ride along sikäläisten virkaveljien seurassa

Times Squaren valpas vahtikoira :P

Penni vietti tämän reissuni ajan hotellielämää hoitolassa. Hyvin oli rinsessalla mennyt kalterikomennus, eikä se onneksi hoitolaeloa stressaa. Mamma otettiin avosylin vastaan ja ekan päivän rakastamisesta ei meinannut tulla loppua. Häntä huiskasi koko ajan ja illalla käperryttiin ihan kylkeen kiinni suukkoja jaellen.

Kissa ei ollut ihan yhtä anteeksiantavainen. Alkoi se kuitenkin illalla jo vähän jutella ja yöllä kömpi viereen. Mutta hoitajan kanssa oli ollut niin mukavaa, kun ei ollut jyräävää koiraa huomiota varastamassa.

Loput lomasta oli tarkoitus viettää lemmikeille omistautuen, ulkoillen ja treenaillen jne. Mutta kannoinpas kotiin jonkun räkätaudin ja yhteinen puuhastelu on vaihtunut porukalla nukkumiseksi. On tässä onneksi vielä jokunen päivä aikaa toipua.