Lomat lusittu. Ei siitä sen enempää, ettei ala itkettämään.
Kissa päätti ottaa viimeisen askeleen meidän kaveriksi. Se jo nukkuu meidän kanssa, nahistelee Pennin kera kuin pahaiset kakarat sohvalla ("Älä töni!! Hei! Mää litistyn, lopeta se unissakääntyily!! Ollaanko hippaa?!" jne.) Välillä Penni läpsii Elvistä tassuillaan, mistä kissakunkulla palaa päre ja se puree koiraa varpaisiin. Välillä taas kissa pesaisee ohi kulkiessaan koiralta silmäkulman tai korvan. Elviksen uusi lemppariharrastus on rientää minun suihkussa käyntini jälkeen suihkunurkkaukseen vaanimaan suihkuverhosta tippuvia vesipisaroita. Kun liikun asunnossani minua ei enää seuraa uskollisesti vain paimenkoira, vaan nykyään myös kissa perskärpästelee. Mikä lämpö, onni ja kodikkuus valtaakaan mielen, kun istuu huussissa lemmikit kerällä jaloissa...
Tuossa kesällä palauteltiin Pennin kanssa uudestaan mieliin yhdessä pyöräilyä. En ole kytkenyt enää koiraa kiinni pyörään, vaan pitänyt hihnaa kädessä. Hauskaahan se oli taas niin kauan kuin sitä kesti, mutta...
Viime viikonloppuna minulla oli taas vaihteeksi tosi tiiviit työvuorot. Perjantaina aamuyöstä kotiin ajellessani pohdin uudestaan aiemmin illalla tekemääni suunnitelmaa pyöräilystä. Se tuntui illalla vielä hienolta tavalta purkaa koirasta isoin virta työvuorojen välissä nopeasti, mutta silmät ristissä neljältä aamulla piti miettiä, onko se ihan fiksua. Reaktiokyky ei ole ihan huipussaan jne. No, kaikki hienot järkeilyt unohtuivat kotona ja niin sitä sitten mentiin. Minulla on ollut tapana taluttaa pyörää ensin pätkän matkaa jalkakäytävällä ennen kuin päästään hiekkapohjalle. Koira saa siinä tehdä tarpeensa ennen hölkkää. Ja niin se teki nytkin. Sitten ei muuta kuin menoksi. Aamuöinen usva, ei ketään muuta liikkeellä, oi autuutta! Ensin hölkkää, sitten pikaspurtti piiiiitkällä askeleella ravia ja sitten äkkipysäys. No se ei ollut suunniteltu juttu, mutta Pennillä iski uusi kakkahätä ja se veti vauhdista kyykkään. Minä päätin tuhannesosasekunnissa, että koiraan ei muuten satu tällä kertaa, päästin hihnasta irti ja löin jarrut pohjaan siinä hiekkatiellä. Pyörä kääntyi liiraan ja pysähtyi, minä jatkoin matkaa. Ajatus oli siitä ilmalennosta laittaa jalat maahan ja juosten hiljentää vauhti, mutta en minä sitten vissiin mikään supersankari olekaan ja no, se päättyi vähän toisin. Tomun laskeutuessa ja minun varovasti oikoessa raajojani ja laskiessa ehjiä luita kakkasutti hipsutti hiljaa vierelleni ja istahti. Se katsoi alta kulmain pyörään ja sitten minuun. "Minähän sanoin ettei tuohon voi luottaa..." Tirri viestitti. No, me pyöräiltiin vielä suunnittelemani lenkki läpi, kun kaikki raajat toimivat. Revenneet farkut on ihan tyylikkäät ja polven turvotus on tänään laskenut lähes kokonaan. Suihkuttelu ei enää kirvele haavoja ja mikä tärkeintä, koira ei ottanut lainkaan osumaa. Kotimatkalla kivun lisääntyessä päätin kuitenkin, että eiköhän meidän yhteispyöräilyt ole tällä taputeltu. Mutta talveksi ostan sen Kicksparkin..!!
Valtaosa sääskistä ja muista ärsyttävistä verenimijöistä on kaikonnut ja niin mekin ollaan siirretty taas pällipelit metsään. Tarkoitus olisi vielä tässä syksyn aikana muistella mitenkä sitä jälestettiin, ehkä jopa verijäljelläkin. (Pyöräilyn voisi ottaa siihen alle, heeheheheee...) Nyt ollaan kuitenkin leikitty lelun etsintää esineruutumaisesti ja pudotettuna noutona lenkin ohessa.
Ai niin, lomalla käytiin muuten viimeinkin näyttäytymässä Ouluun muuton jälkeen Nallen ja Sakun kasvattajille kylästelyn merkeissä. Ensin tavattiin Eija ja tervutyttö Salka lenkin merkeissä, ettei tule tytöille sisällä riitaa. Merenrannassa ne ottivatkin naiselliset äänekkäät tukkapöllöilyt, mutta menivät vähän molemmat hämilleen hommasta. Sisällä pistettiin neidot varalta erilleen. Penni tykkäsi isäntäväestä ja kehujen perusteella myös isäntäväki tykkäsi Pennistä. Siellä puhuttiin belgiä, joten Tirrikin sai tuoda esiin oman suukottelevan ja rrrrakastavan itsensä. Jospa me saataisiin Eijasta ja Salkasta treenikaverit johonkin pieneen kivaan puuhasteluun! Ainakin kimppalenkkeilystä oli puhetta siinä Pennin kehumisen ja Nallen ja Sakun muistelun lomassa :)
Kissa päätti ottaa viimeisen askeleen meidän kaveriksi. Se jo nukkuu meidän kanssa, nahistelee Pennin kera kuin pahaiset kakarat sohvalla ("Älä töni!! Hei! Mää litistyn, lopeta se unissakääntyily!! Ollaanko hippaa?!" jne.) Välillä Penni läpsii Elvistä tassuillaan, mistä kissakunkulla palaa päre ja se puree koiraa varpaisiin. Välillä taas kissa pesaisee ohi kulkiessaan koiralta silmäkulman tai korvan. Elviksen uusi lemppariharrastus on rientää minun suihkussa käyntini jälkeen suihkunurkkaukseen vaanimaan suihkuverhosta tippuvia vesipisaroita. Kun liikun asunnossani minua ei enää seuraa uskollisesti vain paimenkoira, vaan nykyään myös kissa perskärpästelee. Mikä lämpö, onni ja kodikkuus valtaakaan mielen, kun istuu huussissa lemmikit kerällä jaloissa...
Tuossa kesällä palauteltiin Pennin kanssa uudestaan mieliin yhdessä pyöräilyä. En ole kytkenyt enää koiraa kiinni pyörään, vaan pitänyt hihnaa kädessä. Hauskaahan se oli taas niin kauan kuin sitä kesti, mutta...
Viime viikonloppuna minulla oli taas vaihteeksi tosi tiiviit työvuorot. Perjantaina aamuyöstä kotiin ajellessani pohdin uudestaan aiemmin illalla tekemääni suunnitelmaa pyöräilystä. Se tuntui illalla vielä hienolta tavalta purkaa koirasta isoin virta työvuorojen välissä nopeasti, mutta silmät ristissä neljältä aamulla piti miettiä, onko se ihan fiksua. Reaktiokyky ei ole ihan huipussaan jne. No, kaikki hienot järkeilyt unohtuivat kotona ja niin sitä sitten mentiin. Minulla on ollut tapana taluttaa pyörää ensin pätkän matkaa jalkakäytävällä ennen kuin päästään hiekkapohjalle. Koira saa siinä tehdä tarpeensa ennen hölkkää. Ja niin se teki nytkin. Sitten ei muuta kuin menoksi. Aamuöinen usva, ei ketään muuta liikkeellä, oi autuutta! Ensin hölkkää, sitten pikaspurtti piiiiitkällä askeleella ravia ja sitten äkkipysäys. No se ei ollut suunniteltu juttu, mutta Pennillä iski uusi kakkahätä ja se veti vauhdista kyykkään. Minä päätin tuhannesosasekunnissa, että koiraan ei muuten satu tällä kertaa, päästin hihnasta irti ja löin jarrut pohjaan siinä hiekkatiellä. Pyörä kääntyi liiraan ja pysähtyi, minä jatkoin matkaa. Ajatus oli siitä ilmalennosta laittaa jalat maahan ja juosten hiljentää vauhti, mutta en minä sitten vissiin mikään supersankari olekaan ja no, se päättyi vähän toisin. Tomun laskeutuessa ja minun varovasti oikoessa raajojani ja laskiessa ehjiä luita kakkasutti hipsutti hiljaa vierelleni ja istahti. Se katsoi alta kulmain pyörään ja sitten minuun. "Minähän sanoin ettei tuohon voi luottaa..." Tirri viestitti. No, me pyöräiltiin vielä suunnittelemani lenkki läpi, kun kaikki raajat toimivat. Revenneet farkut on ihan tyylikkäät ja polven turvotus on tänään laskenut lähes kokonaan. Suihkuttelu ei enää kirvele haavoja ja mikä tärkeintä, koira ei ottanut lainkaan osumaa. Kotimatkalla kivun lisääntyessä päätin kuitenkin, että eiköhän meidän yhteispyöräilyt ole tällä taputeltu. Mutta talveksi ostan sen Kicksparkin..!!
 |
| Kesällä voi pyöräilyn sijaan vaikka vesileikkiä! |
Valtaosa sääskistä ja muista ärsyttävistä verenimijöistä on kaikonnut ja niin mekin ollaan siirretty taas pällipelit metsään. Tarkoitus olisi vielä tässä syksyn aikana muistella mitenkä sitä jälestettiin, ehkä jopa verijäljelläkin. (Pyöräilyn voisi ottaa siihen alle, heeheheheee...) Nyt ollaan kuitenkin leikitty lelun etsintää esineruutumaisesti ja pudotettuna noutona lenkin ohessa.
Ai niin, lomalla käytiin muuten viimeinkin näyttäytymässä Ouluun muuton jälkeen Nallen ja Sakun kasvattajille kylästelyn merkeissä. Ensin tavattiin Eija ja tervutyttö Salka lenkin merkeissä, ettei tule tytöille sisällä riitaa. Merenrannassa ne ottivatkin naiselliset äänekkäät tukkapöllöilyt, mutta menivät vähän molemmat hämilleen hommasta. Sisällä pistettiin neidot varalta erilleen. Penni tykkäsi isäntäväestä ja kehujen perusteella myös isäntäväki tykkäsi Pennistä. Siellä puhuttiin belgiä, joten Tirrikin sai tuoda esiin oman suukottelevan ja rrrrakastavan itsensä. Jospa me saataisiin Eijasta ja Salkasta treenikaverit johonkin pieneen kivaan puuhasteluun! Ainakin kimppalenkkeilystä oli puhetta siinä Pennin kehumisen ja Nallen ja Sakun muistelun lomassa :)
 |
| Frisbee sopii kesään ja talveen!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti