...ja ehkä vähän huono kuulokin.
Koiralla siis alkoi juoksu. Se siitä yli 8kk juoksuvälistä, nyt ei pinnistetty kuin reilu 6kk. Ei tuo juoksu tietenkään yllätyksenä päässyt hiipimään, Penni on merkkaillut ahkerasti jo jostain vähintään juhannukselta asti. Pari päivää ennen h-hetkeä se oli vähän nuutunut ja ajattelinkin silloin, että jos ei vuoto kohta ala, otan varalta pissanäytteen. Nuutumus katosi hetkessä taivaan tuuliin kun asiaan päästiin. Sisällä on Kova Nälkä ja ulkona korvat hukassa. Mutta nenä pelaa loistavasti. Jopa sadevesipurot pitää jälestää. Saapa nähdä miten hormoonit nyt vaikuttaa meidän auvoiseen eloon, juuri ehdin ajatella, että koira on ehkä vähän aikuistunut ja tasoittunut. Mutta, eipä murehdita sitä etukäteen.
Onneksi juuri ennen juoksua sain pahimman työvuororuuhkan alta pois, sen aikana Penni oli Minnan (ja Jepen ja Åken) hoivissa. Ei ole tarvinnut housutettua tohotinta viedä muiden ristiksi. Hoitovuorojen välissä käytiin kimpassa ulkoilemassa, siis sen vähän mitä olin vapaapäivillä. Lammilla Minna opetti Penniä jopa uimaan. Ei se sillä kertaa vielä ihan uinti-intoon leimahtanut, Pönniäinen kahlasi lampeen niin pitkälle kuin vain yksikin kynsi osui pohjaan ja sitten joko palattiin takaisin tai uitiin vahingossa. Minnan uhrautuvaisuus ansaitsee kyllä erikoismaininnan, siellä se shortseissaan kahlasi vyötäröä myöten vedessä :D Pääasia kuitenkin, että koiraneiti viihtyy vedessä ja tykkää räpiä, sillä ei kuumuuskestävyys ole ihan parhaasta päästä. Turkista se ei voi johtua, Pennillä on ihan kohtuullinen kaksikerroksinen nuttu, mutta epäilen että tuolla "kiekat kaakossa" luonteella on asian kanssa jotain tekemistä. Kone käy keskivertoa lämpimämpänä jo valmiiksi. Mielellään aurinkoisina päivinä ulkoillaankin niin, että lenkille mahtuu vähintään yksi kastelupiste, jollei vallan ulkoilla rannalla. Hiekkamonttujen sadevesilammikotkin ovat kutistuneet aika hyödyttömiksi. Ostin Pennille nyt paremman uimalelun, tennispallo pirulainen karkaa vaan kauemmas kun sitä yrittää uintiin keskittyen nokkaista tai haukkaista terävästi ohi lipuessaan. Uintiasento Pennillä on hieno (Yodakorvia ei lasketa :D ), ihan eri luokkaa kuin esim. Sakulla oli. Saku kauhoi pystyasennossa niin, että vesi roiskui naapurikuntaan asti mutta etenemisen teho oli aika vähäinen.
Elvis oli taas onnensa kukkuloilla kun Penni oli pois kotoa ja se rohkaisi itsensä niin hyvin, että ei juurikaan vältellyt koiraa sen kotiuduttuakaan. Kunnes sitten. Onneton kollipoika pesi itseään kirjahyllyn päällä vähän liian antaumuksella yksi ilta ja pudota mätkähti miltei koiran päälle. Ei Penni sille mitään tehnyt, mutta kissa säikähti ilmeisesti tilannetta niin paljon, että varovaisuus palasi.
Nuiden kaikkien hiivatin lentäväisten kanssa menee hermo. Ollaan siirretty pääjumppaa aika paljon neljän seinän sisälle, kun tuolla metsässä lähtee henki ja järki sääskien kuppauksen kanssa. Ja lammilla on karmivan kokoisia paarmoja. Merenrannassa ei onneksi yleensä ole juuri minkäänlaista verenimijää. Sisäleikeistä koiran suosikki tuntuu olevan motskun etsintä. Palloa ei ole niin kiva etsiskellä, nameja tokikin. Mutta neitikoiran linjoja säästääkseni piilotan mieluummin sitä pikkupatukkaa, kun se kerran on niin mieluinen.
Tänään oli aivan upea päivä, aurinko paistoi minkä ehti ja pitkään kadoksissa ollut tuuli oli palannut seuraksemme. Oli aivan ihana kävellä merelle ja koirakin joutui uimasilleen, kun vesi oli rannassa niin korkealla ja aallot huolehtivat siitä, että välillä irtosi väkisinkin tassut pohjasta. Siellä se Tirppa nouti into piukassa keppiä ja keikkui kuin poiju vedessä :)
Mikä ihaninta, kohta alkaa kesäloma! :)
Koiralla siis alkoi juoksu. Se siitä yli 8kk juoksuvälistä, nyt ei pinnistetty kuin reilu 6kk. Ei tuo juoksu tietenkään yllätyksenä päässyt hiipimään, Penni on merkkaillut ahkerasti jo jostain vähintään juhannukselta asti. Pari päivää ennen h-hetkeä se oli vähän nuutunut ja ajattelinkin silloin, että jos ei vuoto kohta ala, otan varalta pissanäytteen. Nuutumus katosi hetkessä taivaan tuuliin kun asiaan päästiin. Sisällä on Kova Nälkä ja ulkona korvat hukassa. Mutta nenä pelaa loistavasti. Jopa sadevesipurot pitää jälestää. Saapa nähdä miten hormoonit nyt vaikuttaa meidän auvoiseen eloon, juuri ehdin ajatella, että koira on ehkä vähän aikuistunut ja tasoittunut. Mutta, eipä murehdita sitä etukäteen.
Onneksi juuri ennen juoksua sain pahimman työvuororuuhkan alta pois, sen aikana Penni oli Minnan (ja Jepen ja Åken) hoivissa. Ei ole tarvinnut housutettua tohotinta viedä muiden ristiksi. Hoitovuorojen välissä käytiin kimpassa ulkoilemassa, siis sen vähän mitä olin vapaapäivillä. Lammilla Minna opetti Penniä jopa uimaan. Ei se sillä kertaa vielä ihan uinti-intoon leimahtanut, Pönniäinen kahlasi lampeen niin pitkälle kuin vain yksikin kynsi osui pohjaan ja sitten joko palattiin takaisin tai uitiin vahingossa. Minnan uhrautuvaisuus ansaitsee kyllä erikoismaininnan, siellä se shortseissaan kahlasi vyötäröä myöten vedessä :D Pääasia kuitenkin, että koiraneiti viihtyy vedessä ja tykkää räpiä, sillä ei kuumuuskestävyys ole ihan parhaasta päästä. Turkista se ei voi johtua, Pennillä on ihan kohtuullinen kaksikerroksinen nuttu, mutta epäilen että tuolla "kiekat kaakossa" luonteella on asian kanssa jotain tekemistä. Kone käy keskivertoa lämpimämpänä jo valmiiksi. Mielellään aurinkoisina päivinä ulkoillaankin niin, että lenkille mahtuu vähintään yksi kastelupiste, jollei vallan ulkoilla rannalla. Hiekkamonttujen sadevesilammikotkin ovat kutistuneet aika hyödyttömiksi. Ostin Pennille nyt paremman uimalelun, tennispallo pirulainen karkaa vaan kauemmas kun sitä yrittää uintiin keskittyen nokkaista tai haukkaista terävästi ohi lipuessaan. Uintiasento Pennillä on hieno (Yodakorvia ei lasketa :D ), ihan eri luokkaa kuin esim. Sakulla oli. Saku kauhoi pystyasennossa niin, että vesi roiskui naapurikuntaan asti mutta etenemisen teho oli aika vähäinen.
 |
| "Tästä näin tassut yhteen ja ikään kuin sukellat ja sitten..." |
 |
| Vielä...ingh...yltää pohjaan...äyh...ei ihan riitä... |
 |
| Whoooops, nyt lähti jalat alta!!! |
 |
| Pelastukoon ken voi! |
 |
| Onnistunut uintinouto :) |
Elvis oli taas onnensa kukkuloilla kun Penni oli pois kotoa ja se rohkaisi itsensä niin hyvin, että ei juurikaan vältellyt koiraa sen kotiuduttuakaan. Kunnes sitten. Onneton kollipoika pesi itseään kirjahyllyn päällä vähän liian antaumuksella yksi ilta ja pudota mätkähti miltei koiran päälle. Ei Penni sille mitään tehnyt, mutta kissa säikähti ilmeisesti tilannetta niin paljon, että varovaisuus palasi.
Nuiden kaikkien hiivatin lentäväisten kanssa menee hermo. Ollaan siirretty pääjumppaa aika paljon neljän seinän sisälle, kun tuolla metsässä lähtee henki ja järki sääskien kuppauksen kanssa. Ja lammilla on karmivan kokoisia paarmoja. Merenrannassa ei onneksi yleensä ole juuri minkäänlaista verenimijää. Sisäleikeistä koiran suosikki tuntuu olevan motskun etsintä. Palloa ei ole niin kiva etsiskellä, nameja tokikin. Mutta neitikoiran linjoja säästääkseni piilotan mieluummin sitä pikkupatukkaa, kun se kerran on niin mieluinen.
Tänään oli aivan upea päivä, aurinko paistoi minkä ehti ja pitkään kadoksissa ollut tuuli oli palannut seuraksemme. Oli aivan ihana kävellä merelle ja koirakin joutui uimasilleen, kun vesi oli rannassa niin korkealla ja aallot huolehtivat siitä, että välillä irtosi väkisinkin tassut pohjasta. Siellä se Tirppa nouti into piukassa keppiä ja keikkui kuin poiju vedessä :)
Mikä ihaninta, kohta alkaa kesäloma! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti