Lomakelejä pitelee :)

Hikeä pukkaa ulkoillessa. Kelkkareitit ovat paikoin aika pehmeitä jo pohjiltaan, joten kunto kasvaa kohisten ainakin emännällä niitä pitkin kahlatessa.  Mutta mikäs se on tarpoessa kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja on vielä se lomakin =)

PenniPönniäinen on alkanut tarjota pysähtymistä ja ohjeiden odottamista kohteen suuntaan tuijotellen, minua vilkuillen, kun moottorikelkka lähestyy. Tätä en tietenkään pistä yhtään pahakseni, josko sitä saisi vielä jalostettua pitemmällekin. Saman neiti tekee lenkillä myös, kun näköpiiriin ilmestyy toinen koira. Toivottavasti en tuota tapaa onnistu siltä unhouttamaan, poikien malliin verrattuna varsin rentouttavaa vaihtelua. Sällien kanssa kun piti olla silmät selässäkin ja huomata muut liikkujat ensin.

Tiistain koirakoulu jäi meiltä valitettavasti nyt väliin, josko ensi viikolla taas sitten.

Tänään oli kuitenkin Pennillä ohjelmassa uutta hauskaa, kun Saara otti meidät mukaan tutustumaan agilityyn. Tai no, johan minä olen lajiin tutustunut, mutta Pennin aamuilla kaikki on uutta. Kivaahan tuo näytti olevan. Melkeinpä voisin sanoa, että tirpalla karkasi mopo käsistä ja häntä tötteröllä kirmasi suuntaan ja toiseen hepulissaan. Siinä hepulien välissä ehdittiin kuitenkin ottaa matalia hyppyjä ja putkea. Lopuksi  kokeiltiin vielä pannasta tuettuna A-este ja puomi.

Miksipä tuota aksaa ei voisi koiran iloksi alkaa harrastamaan, mutta eipä ne taida treeniryhmät kauhean ilolla ottaa porukkaan koirakkoa, jolla ei ole kisatavoitteita. Pitikö se perskule alkaa omakotitalon ostoon ja kasata omat esteet pihanurmelle? :P

Agiliidon jälkeen kävimme vielä Saaran ja Tuiken kanssa pienen lenkin, jonka varrella luonnollisesti kamera oli kovassa käytössä.

Ai niin... Se Pennin toinen uusi harrastus...
Maanantain vastaisena yönä heräsin siihen, että Penni ulvoi unissaan. Oli pakko tökätä kylkeen ja herättää, katsoa onko sillä joku hätänä. Mutta ei, ihan pöllämystyneenä se kääntyi minua katsomaan, että mitä asiaa??
Eilen se sitten oli aamupäivällä takapihalla ja alkoi haukkua räksyttää ohi menevää vierasta koiraa. Muutaman haukahduksen jälkeen rinsessa sekosi sanoissaan ja kurnahti joikaavasti pari kertaa, kunnes sai ulvontanuotista kiinni. Kovasti paljon se tuntui omaan ääneensä ihastuvan, kun piti oikein terassin nurkalle istahtaa ja silmät kiinni, kuono taivasta kohden vetää hartaana aariaa. Kunnes tyhmä akka tuli ja kielsi senkin ilon. Toivottavasti neiti ei ota tuota tavaksi...