Pennin kanssa on vietetty kesää ulkoillen ja vesiräpimisen merkeissä. Pari kertaa on pikkulikka ihan käynyt uimasillaankin, mutta mieluummin tuntuu puljaavan ja roiskuttavan. Hauskaa tuntuu olevan vedessä kuitenkin. Eka ontuminenkin ollaan ehditty kokea ja emäntä tietenkin heti luuli rikkoneensa koiran jo. Mutta kas, oli kyse niinkin vakavasta asiasta kuin rakosta anturassa :P
Jokunen päivä sitten sain Tirpan kustannuksella taas makeat naurut. Oltiin tulossa lähirannalta kuivattelumutkan kautta kotiin, kun alkoi kuulua lähestyvän sireenin ääntä. Jostain syystä Penni oli ihan varma, että sitä ujellusta pitää joku pikkuelukka ja sen elukan oli tietenkin pakko olla piilossa tienvieren ojassa. Sinne se sitten päätään kallistellen tuijotteli ja odotti että piipaaja tulee näkyviin ja koira saa sitä vähän jahdata. No tulihan se piipaaja näkyviin, ambulanssi veti miljoonaa ihan meidän vierestä ja yksi vaan tähystää innoissaan ojaa. Kun lanssi oli pyyhkäissyt ohi, ujellus kuuluikin yhtäkkiä koirankin korvaan niin eri suunnasta, että sitä sitten ihmeteltiin toinen tovi. Miten se saalis pääsikin näkemättä karkaamaan??
Jotain epämääräisiä kutinoita on ollut ekasta juoksusta lähtien ja olen nyt sitten aloittanut Pennille ruokaremontin. Huonosti se on alkanut, kun olen niin huolimaton ja Joku Tyyppi rosvoaa sapuskoita ihan urakalla. Ja kukkapenkissä näytti olleen naudan rustoluu jemmattuna. Ja sitä rataa. Mutta kutinat on kyllä vähentyneet, että jotain minä olen tehnyt vissiin oikeinkin, ei tosin hajuakaan että mitä. Jospa tämäkin asia jossain kohti selviää.
Penni ei ole oikein paikallisten bortsujen suosiossa. Bortsut ei tunnu millään ymmärtävän belgialaista leikkityyliä. Heti palaa hihat ja alkaa kenkuttamaan, vaikka Penni ei ole ehtinyt edes päästä vauhtiin. Rauha-bortsulle tirppa yritti esittää vaikka mitä kuvioita, mutta vasta jalkoihin heittäytyminen kantoi hedelmää ja johti leikkituokioon. Naapurin Vippi-bortsuun ei taida Pennin taholta tehota edes tuo. Äkkiä pitäis nyt saada Pennille belgialaista juoksu- ja painiseuraa!!!
 |
| Penni the Suomenpystykorva |
Liekö jotain valeraskautta tai vastaavaa täällä nyt ilmassa, toissapäivänä rinsessa oli yhtäkkiä ihan maansa myynyt ja masentunut nainen. Ruoka ei maistunut ja kaikki maailman huolet näyttivät olevan hennoilla harteilla. Pankkia pestiin hartaasti ja lattiaa pedattiin raivokkaasti ennen makuulle käyntiä. Olihan se aamupalan syönti jo närppimistä, mutta muutos koirassa tapahtui yhteislenkillä Nellin ja Helin kanssa. Penni ei oikein pysynyt Nellin vauhdissa ja lopulta ei enää yrittänytkään. Lammellakin suostui veteen menemään vain yksin ja katseli sitten haikeana rannalta kun Nelli nouti keppiä. Kotiin kun päästiin niin vaan nukuttiin ja huokailtiin.
Saa nähdä mikä on neidin mieliala ensi sunnuntaina, kun käymme korkkaamassa näyttelykehät. Ujostelukautta on ollut havaittavissa, tosin sekin on valikoivaa, paikasta ja hetkestä riippuen. Esim. eläinlääkärissä tai kotikorttelissa ei ujostella yhtään, mutta härdellipaikoissa helpostikin. Mutta katsellaan, siitä seikkailustapa lisää sitten ensi viikolla!
